IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Maatalous on maassamme ylivoimaisesti merkittävin vesistökuormittaja. Maataloudesta peräisin olevat ravinteet,pääasiassa fosfori ja typpi, aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja haittaavat vesien käyttöä. Rehevöityminen ilmenee muun muassa vesistöjen umpeenkasvuna, kalalajiston muutoksina,rantojen ja pyydysten limoittumisena sekä levämyrkkyjen aiheuttamina terveysriskeinä.

Suuri osa maatalouden aiheuttamasta vesistökuormituksesta päätyy jokien välityksellä lopulta Itämereen. Ravinteet voivat kulkeutua joissa pitkiäkin matkoja jos matkalla ei ole ravinteita pidättäviä järviä. Maatalouden kuormitus on pääasiassa pelloilta peräisin olevaa, vaikeasti hallittavaa hajakuormitusta.
Peltoviljely on muuttanut maan olosuhteita kauas luonnontilaisesta rikkomalla maan rakennetta ja nostamalla sen ravinnepitoisuutta. Peltohehtaarin vesistökuormitus onkin vähintään kymmenkertainen verrattuna luonnontilaisen metsämaan vesistökuormitukseen. Pelloilta peräisin olevien ravinteiden huuhtoutumista lisäävät runsaat sateet, suuret lannoitusmäärät, helposti läpäisevät maalajit, huonokuntoinen maa, huonot kasvuolosuhteet, alhainen satotaso, aikainen kyntö syksyllä ja kasvipeitteettömyys. Pistemäisiä maatalouden kuormituslähteitä ovat hoitamattomat, liian lähelle vesistöjä sijoitetut kotieläinten jaloittelualueet sekä säilörehujen aumavarastoinnista vesistöihin valuvat puristenesteet.

Vaikka lantavarastot ovat nykyään pääosin ympäristöedellytysten mukaisia, lannan
patteroiminen ja sen aiheuttamat uhkat vesistökuormitukselle ovat lisääntyneet.

Vesistöihin pääsee ravinteiden lisäksi maataloudesta jonkin verran myös erilaisia torjuntaaineita, joista useat ovat vaarallisia ympäristölle ja ihmisille. Suuri osa torjunta-aineista päätyy ruiskutuksissa muualle kuin torjuttavaan kohteeseen. Torjunta-aineita päätyy maaperään lisäksi sateella kasveista huuhtoutumalla, juuriston kautta tai kasvin maatuessa. Torjuntaaineiden haittoja lisää niiden hidas hajoaminen kylmässä ilmastossa.