Vaasan musiikkiluokkien puolesta

Tässä keskustelussa tuntuu välillä, että ainoa hyväksytty fakta on se, että Kadarissa ei ole mitään vikaa ja jos jollain oppilaalla on Kadarista muu mielipide, lapsi ei kuulukaan musiikkiluokalle. Eli saattaisi olla kohtalaisen vaikeaa saadakaan esiin niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet savustetuksi ulos ala-asteen musaluokilta tai kokeneet tulleensa ikävästi kohdelluksi.
Täällä keskustellaan yhä Kadarin ammattitaidosta. Siitähän ei ole edelleenkään kyse. Omat kokemukseni musiikkiluokilta ovat kuitenkin senlaatuisia, että itse voin uskoa Kadarin saamien varoitusten olevan perusteltujakin. Ongelmaa ei ole niillä oppilailla tai perheillä, jotka ovat olleet opettajan mieleen. Omina vuosinani kuitenkin näin myös, miten jotkut oppilaat olivat selkeästi niitä, jotka eivät syystä tai toisesta kelvanneet. Näiden kohtaloksi tuli vaihtaa koulua, mikä myös varmistettiin erilaisin keinoin. En ymmärrä, miten ja miksi ala-asteen taiteelliset vaatimukset ovat niin kovat, että opettajalla on oikeus savustaa tarkkaan ja tiettyyn muottiin sopimattomat oppilaat ulos. Ironista tässä on se, että koen monen oppilaan vuosien varrella olleen sellaisen kohtelun kohteena Kadarin taholta, jollaista hän väittää nyt itse kokevansa esimiestensä taholta.
Tähän keskusteluun on myös tarttunut samaa ideologiaa ja ehdotonta tuomitsevuutta, jolla ala-asteella luokitellaan musiikkia: jos se ei ole Kadarin hyväksymää, se on absoluuttisesti pahaa ja haitallista. Tämänkaltainen ehdottomuus minun silmissäni on liittynyt myös oppilaiden kohteluun: jos pelaat meidän säännöillämme ja menet siihen muottiin, jota ala-asteen taiteelliset tavoitteet vaativat, kaikki on hyvin. Musiikkiluokillakin on kuitenkin ala-astelaisista kyse, eikä mielestäni ratkaisu ole heittää sinne pääsykokeilla päässeitä kovinkaan heppoisin syin ulos. Ala-asteella opetellaan ensisijaisesti ihmisiksi, eikä se anna lapselle kovin hyvää kuvaa ihmisistä, jos et kelpaa (edes) ala-asteelle.
Toivon, että opetuslautakunta tekee päätöksensä faktoihin ja oikeuteen perustuen. Tässä ei ole kyse siitä, kuka huutaa kovimmalla äänellä, eikä siitä, kuka käyttää lopullista valtaa. Jos irtisanomisperusteet täyttyvät, ne täyttyvät, tehtiin ala-asteella sitten kuinka taiteellista työtä tahansa. Voidaan myös miettiä, olisiko irtisanomisessa mitään keskusteltavaa, jos opettajalla ei olisi tämänkaltaista kovaäänistä tukijoukkoa. Eli katsotaanko tässä selkeästi irtisanomiseen oikeuttavia syita sormien läpi siksi, että kyseessä on Kadar ja väkijoukko huutaa? Ja toimittaisiinko samoin jos kyseessä olisi joku muu opettaja, jolla ei olisi takanaan taiteellisia voittoja ja väkijoukkoa, vaikka perusteet olisivat samat?
Jos taas todisteet ja tosiasiat eivät puolla irtisanomista, se täytyy perua. Irtisanomisen syitä ei edelleenkään moni tiedä, mitä täällä pidetään salaliiton ja ajojahdin todisteena. Uskon, että salassapidolla suojellaan myös niitä, jotka ovat Kadarin toiminnasta valittaneet. Tätä keskustelua lukiessa välillä tulee mieleen, että salassapidolle voi olla perusteensakin. Itse en ainakaan haluaisi täällä keskustelevan väkijoukon vihan kohteeksi. Harmillista on tietysti se, että salassapito tarjoaa mahdollisuudet loputtomiin spekulaatioihin.
Oma kantani Kadarin entisenä oppilaana on se, että savun lisäksi voi hyvin olla tultakin. Tämä on minun mielipiteeni, ja täten hyvin eriävä niistä, joita vaasalaisia.comiin kerätään. Niin kauan kuin syyt pysyvät salassa tämä väite perustuu kuitenkin omiin kokemuksiini. Minun ja lautakunnan ero on siinä, että lautakunnalla on oikeus perehtyä taustamateriaaliin ja velvollisuus tasapuolisuuteen. Lopputulosta odotellessa.