Ei kannettu vesi kaivossa pysy: paremman opetuksen puolesta

Fucking Åmal -elokuvassa 15-vuotias tyttö itkee masennustaan sängyssä. Isä yrittää lohduttaa sanomalla, että hänen suositut koulukaverinsa pärjäävät nyt huonommin kuin hän itse. Tyttö vastaa, että hän haluaa olla onnellinen nyt eikä vasta 40-vuotiaana.

Adressin kirjoittajat kokevat varmasti samaa, mitä monet teekkaripolvet aiemminkin. Strategian tarkoituksena on luoda sanoiksi, mihin tähdätään ja miten. Riman täytyy olla korkealla. Käytännössä olisi hyvä saada näkyviä tuloksia heti, jotta usko yhteiseen päämäärään jatkuu.

Muutamille aiemmin vastanneille innokkaat opettajat ovat olleet se, mikä on tartuttanut intohimon tieteeseen pelkkien numeroiden ja pisteiden sijaan. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että opettaja uskaltautuu opetustilanteessa laittamaan itsensä peliin, antamaan puheenvuoron opiskelijoille, teettämään heillä ajatustyötä. Tämä voisi olla jotain sellaista johon koulu voisi kannustaa ja kouluttaa opettajia.

Heitetään mukaan ajankohtainen teema kurssipalautteesta, kun Aallon uutta kurssipalautejärjestelmäähän speksataan parasta aikaa (onkohan opiskelijoita kuultu?). Voitaisiinko järjestää välikurssipalaute, jossa kurssin ulkopuolinen henkilö järjestäisi kurssin puolivälin vaiheilla luennon lopuksi ilman luennoitsijan läsnäoloa. Hän haastattelisi opiskelijaryhmiä ja keräisi heiltä palautteen siihen astisesta kurssista sekä laatisi yhteenvedon, jonka kävisi läpi opettajan kanssa. Tällöin muutosta saataisiin aikaan heti eikä vasta "neljäkymppisenä". (Lähde: http://ctl.stanford.edu/teaching/midterm-student-feedback.html)

Adressissa ja keskustelussa on paljon hyviä ehdotuksia argumentoituina, jolloin niitä voidaan tarkistella kriittisesti. Tämä on hyvää keskustelua, joka on arvokasta, vaikka tähän menisikin aikaa.