LASTEN OIKEUS VANHEMPIINSA TEHOHOIDOSSA

Murheellista luettavaa nämä viestit.
Yli 30-vuotta sitten oli Kätilöopistolla os.5( ei tarkoittanut teho-osastohoitoa), jossa vanhemmat saivat halutessaan olla lapsensa lähellä vaikka koko päivän ja osallitua lapsensa hoitamisen.
Kumma asia tämä, että nämä jokaiseen ihmiseen, nuoreen tai vanhaan, pieneen tai isoon, liittyvät perusasiat; turvallisuudentunne, läheiset henkilöt, heidän lohduttavat kosketuksensa,tuttujen henkilöiden äänet ja puhe, joille ymmärtääkseni ihmisen hyvivointi mm. perustuu, sille ei ole tilaa?
Sitä ei ole olemassa, sitä ei oteta lukuun, tässä alati kehittyvässä sairaalamaailmassa; hoitotieteessä, lääkinnässä, terveydenhuollossa, jossa koulutus lisääntyy, menetelmät kehittyvät, tekniikka menee huimaa vauhtia eteenpäin.
Mutta palveluorganisaatioina nämä järjestelmät eivät toimi, luontevasti ja luotettavasti, toisinaan kyllä, mutta eivät kaikkialla.
Mielestäni nyt kerätään kallitta kokemuksia, jotka todennäköisesti myöhemmin havaitaan kurjiksi käytänteiksi. Kun eroitetaan ihminen omasta läheistensä piiristään, kun ja jos hänellä sellainen on, tämä koskee kaiken ikäisiä ihmisyksilöitä, ikään tms. seikkoihin katsomatta.
Mielestäni, em. tilantessa, vastuu on viimekädeessä valtiovallalla ja kuntapäättäjillä; ao. ministereillä ja pääminsterillä.
Tarviis vissiin, tehdä jottain täs asiassa, mut kenen tarviis?