Sudet pois taajamista

Tiltu Nurminen
Adressin tekijä

/ #167 Susi ihastuttaa ja vihastuttaa

18.05.2012 13:51

LUKIJOILTA | Turun Sanomat 18.5.2012

Joillekin susi tuntuu olevan erityisen ihailun kohde. Sanottakoon alkuun, että susi kuulunee luontoon kun Luoja kaikessa viisaudessaan on sen luontoon luonut. Ehkä sillä on luonnossa nisäkkäiden rajoittamistehtävä ja jopa niiden jalostus, koska susi saanee sairaalloisen ja huonokuntoisen nisäkkään ensimmäiseksi suupalakseen. Mutta miksi luontokappaleista juuri susi on monille niin erityisen ihailun kohde? Miksi ei esimerkiksi söpöläinen rusakko tai jänis? Niitä saa ampua ja pyytää kenenkään niitä puolustamatta metsästysaikana. Niistä ei ole ainakaan mitään vaaraa ja tuskin paljon haittaakaan.
Susi on siis rakastettu, mutta samalla pelätty peto pahimmasta päästä. Olen nähnyt luontokuvauksena kuinka susilauma saalisti aikuisen ja terveen hirven. Vielä vuosienkin jälkeen säälin sitä hirviparkaa, joka joutui susilauman saaliiksi. Hirvi yritti paeta susia, mutta turhaan. Sudet vuorollaan iskivät ahnaat hampaansa hirven eri raajoihin, mutta erityisesti sen turpaan. Säälimätön saalistus kesti kiduttavan pitkään.
Venäjällä on ilmennyt olevan sudenkasvattamo. Susia kasvatetaan ja sitten ne lasketaan luontoon. Eurooppalaiset susien ihailijat rahoittavat susien kasvatusta. Käyköhän lopulta niin, että sudenkasvattaja lähtee luontoon susiensa perään pyssyn kansa? Lisätienestiä tulee kun tapaa kasvattamansa – ehkä ihmiseen tottuneen – suden ja ampuu sen. Venäjällä nimittäin maksetaan noin 100 euroa tapporahaa sudesta. Venäjällä ei susi juokse EU:n erityissuojeluksessa, kuten Suomessa.
Suden vaarallisuudesta ja vaarattomuudesta puhutaan jatkuvasti.
On luontoaktivistit, jotka eivät omien sanojensa mukaan pelkää sutta. He asuvatkin enimmäkseen kaupungeissa ja kerrostalojen ylimmissä kerroksissa on ilmeisesti aivan turvassa susilta.
Suomalaisen johtavan susitutkijan Ilpo Kojolan mukaan sudet eivät ole vaaraksi ihmiselle, kun susipopulaatiossa vallitsee ihmispelko. Tuo ihmispelko susissa saadaan parhaiten säilymään metsästämällä niitä sopivasti.

Kalle Pulkkinen, Pyhäranta