Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Jumalan pilkkaamisen vaikutus



Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, Matt. 18: 6.

Perinteisiä arvoja vastaan suunnatun ensimmäisen iskun välineenä käytettiin siis Jumalan pilkkaamista. Kun julkinen Jumalan pilkkaaminen nostettiin arvostetuksi ajanvietteeksi, pilkkaajat saattoivat esiintyä rohkeina ja suosittuina sankareina. Tämän aseen käyttäminen osoittautui tehokkaaksi keinoksi, kun ryhdyttiin romuttamaan sitä arvopohjaa, jolle perheiden ja lastenkin elämä oli aikaisemmin kestävästi rakennettu.

Länsimaiset yhteiskunnat ja niiden omaksumat eettiset ja hengelliset arvot, moraali, lainsäädäntö jne. ovat perinteisesti nojanneet Raamatun sanomaan ja arvoihin. Niinpä esimerkiksi avioliitot ovat kestäneet menneinä vuosikymmeninä ankeissakin olosuhteissa, kun puolisot ovat tienneet olevansa aviopuolisoita Jumalan edessä ja siten olevansa vastuussa perheestään Hänen edessään. He ovat myös tienneet, että Jumala on tukemassa heitä tässä kutsumuksessaan.

Lapset on opetettu kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiaan, koska Jumala on sellaisen ohjeen antanut. Samoin lapset on opetettu kunnioittamaan ja tottelemaan myös esimerkiksi opettajia kouluissa. Lapsille on myös opetettu, että on olemassa Kaikkivaltias Jumala, Taivaallinen Isä, joka seuraa myös lasten elämää ja on kiinnostunut siitä, miten he käyttäytyvät, jopa siitä, mitä he ajattelevat ja puhuvat. Lapsille on myös ilmoitettu selvästi, että jos he karkeasti rikkovat vanhempiensa käskyjä vastaan, siitä seuraa kuritusta.

Lapset ovat olleet tasapainoisia, kun elämä on ollut turvallista. He ovat tulleet ymmärtämään, että kaikella, mitä on olemassa, on Jumalan määräämä tarkoitus. Lapset ovat tulleet tietoisiksi siitä, että Taivaassa on Jumala, joka on heidätkin luonut. Hän on antanut heidänkin elämälleen tarkoituksen ja päämäärän. Lapsille on myös kerrottu, että Taivaassa on myös Jeesus, joka on lasten ystävä.

Lapsille on kerrottu, että heidän elämänsä on äärettömän arvokas, sillä se on lahja Jumalalta. Heille on opetettu, että heillä jokaisella on oma suojelusenkeli, joka kulkee aina ja kaikkialla heidän mukanaan. Lapsille on kerrottu sekin, että Jumala on varannut ihmiselle maallisen kodin lisäksi toisen kodin Taivaassa. Kun ihminen kuolee, hän pääsee uuteen kotiin Taivaaseen, jos uskoo Jeesukseen ja palvelee Häntä tämän elämänsä ajan.

Tuollaiseen turvalliseen ja tasapainoiseen ”lintukotoon” iskeytyi rajuilman tavoin pimeyden henkivaltojen hyökkäys. Yhteiskunnan johtamiseen asetetut ihmiset, jotka olivat eksyneet seuraamaan ateistista ideologiaa, ryhtyivät laajalla rintamalla horjuttamaan vanhempien ja lasten uskoa Raamatun Jumalaan. Ensin vähän peitellymmin, niin kuin tapahtui Jumalan pilkkaamisen suosimisen yhteydessä, sitten yhä suorasukaisemmin ja laajemmalla rintamalla.

On ymmärrettävää, että perheissä ja yhteiskunnassa yleisemminkin syntyi hämmennys. Yksilöiden ja yhteisön tukena olleet sisäiset rakenteet murtuivat rauniokasaksi. Ateistinen vapautta julistava sanoma kykeni kyllä murtamaan ihmisten ja yhteiskunnan sisäiset turvarakenteet. Sillä ei kuitenkaan ollut uskottavaa vaihtoehtoa hävitettyjen arvojen tilalle. Ihmiset jäivät vaille todellista elämän sisältöä, joka olisi antanut elämälle tarkoituksen ja päämäärän. Tällaisen elämän sisällön puuttuessa elämästä katoaa mielekkyys, voima ja turvallisuus. Ihmiset jäivät sisäisesti tyhjän päälle ja harhailivat vähitellen yhtä eksyksissä kuin heidän eksyttäjänsäkin. 2. Piet. 2: 19.

Uuden kylvön satoa ei tarvinnut kauan odottaa. Perhesiteet löystyvät. Puolisot saattoivat toimia mielihalujensa mukaan sekä toisiinsa että lapsiinsa nähden ilman, että tarvitsi ajatella vastuutaan Jumalan edessä. Jumalan julkinen pilkkaaminen sai myös lapset luulemaan, ettei Häntä ole olemassakaan.

Aikuiset ja lapset päättelivät, että kun Jumalaa ei ole, ei Raamatun sanomastakaan tarvitse mitään välittää. Nyt voi vapaasti tehdä mitä huvittaa. Eihän tällä elämällä kuitenkaan ole mitään todellista tarkoitusta eikä merkitystä.

Lapset ajattelivat, että vanhemmista tai opettajistakaan ei tarvitse välittää, jos ne yrittävät jotain sellaista, mitä ei itse halua noudattaa. Lapsetkin voivat kokea uuden tilanteen aluksi vapauttavana. Tuntuu kivalta ja jännittävältä, kun saa elää niin kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa. Mutta kun aika kuluu, elämään astuu tyhjyys. Itsekeskeisyys on vienyt sisäisen ihmisen erämaahan eksyksiin.

Eksynyt ihminen kyselee. Vastauksia hänellä ei ole. Mitä tämä elämä on, mistä olen tullut, minne olen menossa, mikä on kaiken tarkoitus, mitä seuraa kuoleman jälkeen jne. Kun vastauksia ei ole, seurauksena on tyhjä ja irrallinen ihminen, joka harhailee yksin kysymyksineen ja päätyy kuin sattuman ohjaamana milloin minkinlaisiin kohtaloihin.


Henna Makkonen

http://www.adressit.com/jumalanpilkka_takaisin_rangaistavaksi_rikokseksi