Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

http://www.adressit.com/jumalanpilkka_takaisin_rangaistavaksi_rikokseksi

Jumalanpilkka takaisin rangaistavaksi rikokseksi!

Olen kuullut, että Suomen laissa ei enää kielletä Jumalanpilkkaa. Vaadimme että asiaan tulisi muutos ja otetaan uudelleen Jumalanpilkka rangaistavaksi teoksi rikoslakiin.



Tässä vakava varoitus Aaro Leikkarin Isänmaamme alennustila-kirjasta siihen, miten käy jos hylkäätte Jumalan ja alatte Jumalaa pilkata:





Jumalan pilkkaaminen



Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, Gal. 6: 7.

Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa. Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?" Ps. 11: 2-3.

Elämän arvojen murrostilannetta 1960-1970 –luvuilla voidaan verrata siihen, mitä tapahtui maaherra Pontius Pilatuksen kysyessä kansalta, kummanko he haluavat valita, Barabbaan vai Jeesuksen. Tiedämme, että johtajiensa yllyttämänä kansa valitsi ja halusi vapaaksi Barabbaan, joka oli ryöväri. Jeesuksen he halusivat ristiin naulittavaksi.

Pimeyden ruhtinaan eksyttämät ihmiset näkivät erityisesti Raamatusta peräisin olevat arvot ihmisiä orjuuttavana menneisyyden jäänteenä, vaikka koko länsimainen kulttuuri ja kehitys on pitkälti rakennettu Raamatussa esillä olevien arvojen varaan. Koska muutosta ajaneet ihmiset olivat eksyksissä ja sokeita, he eivät havainneet, että kun nämä arvot romutetaan, samalla puretaan se perustus, jonka varaan yhteiskunta on rakennettu. Heiltä jäi kysymättä tärkeä kysymys, että mitä yhteiskunnalle tapahtuu, kun sen elämän sisäinen perusta hävitetään.

Yhteiskunnan rakenteita ravistelevan ateistisen sanoman keskeinen sisältö oli, että ei ole olemassa Raamatun ilmoittamaa Jumalaa. Sen mukaan uskovien Jumala on taruolento. Eksymyksensä vallassa nuo Jumalaa vastaan nousseet ihmiset katsoivat, että nykyaikainen sivistynyt ihminen ei voinut enää alistua sellaiseen ”orjuuteen”, mitä Raamatun Jumalaan uskominen merkitsi, eikä sellaista ”orjuuttamista” voitu myöskään sallia sivistyneessä yhteiskunnassa.

Pilkkaaja asettuu aina pilkattavan yläpuolelle. Näin tekevät myös Jumalan pilkkaaja ja pilkkaajan suosija. He katsovat voivansa polkea Jumalan jalkojensa alle. Pilkkaamisen avulla Jumala pyritään ”nöyryyttämään” eli asettamaan halveksittuun asemaan. Ylpeydessään ihminen pyrkii näin häpäisemään Kaikkivaltiaan Jumalan ja osoittamaan Hänet tyhjänpäiväiseksi.

Kun yhteiskunta avaa kansalaisilleen tietä Jumalan pilkkaamiseen, se ottaa raskaan vastuun sellaisen kylvämisen seurauksista, kun tulee niittämisen vuoro. Silloin on turha syyttää ainakaan Jumalaa niistä koettelemuksista, joita ihmiset saavat kantaakseen.

Suomen Rikoslaissa Jumalan pilkkaaminen oli kriminalisoitu eli säädetty rangaistavaksi teoksi. Kun eräs kirjailija tuomittiin rangaistukseen tämän lain nojalla, se ei sopinut siihen maailmankuvaan, mitä tämä Raamatun Jumalasta kauas eksynyt ihmisryhmä edusti. Niinpä laki kumottiin. Nämä eksytetyt ihmiset halusivat saada ihmiset irti ”olemattomasta” Jumalasta ja siinä tavoitteessa osaltaan auttoi se, että ihmisille suotiin mahdollisuus ilman rangaistuksen pelkoa vapaasti pilkata Jumalaa.

Jumalan pilkan salliminen ilman rangaistuksen pelkoa ei uuden ajattelun edustajille vielä riittänyt. Sen lisäksi heidän ”tehtävänsä” edellytti, että ihmisiä kannustettaisiin ”uskovien Jumalan” ja tietenkin myös Häneen uskovien ihmisten pilkkaamiseen. Kulttuurin, taiteen ja median edustajille osoitettiin suosiota, kun he ryhtyivät tekemään Raamatun Jumalaan liittyvien asioiden häpäisemisestä julkista viihdettä, ”hienoa taidetta”. Kirosanojen kyllästämät näytelmien ja elokuvien repliikit sekä ajanvieteohjelmien juonnot ja puheenvuorot ovat tänään suomalaisen taiteen ja julkisten ajanvieteohjelmien tavaramerkki. Tämän uuden ”sivistyksen” eturivissä rohkeimmin esiintyneitä henkilöitä pidetään älykköinä. Tämän seurauksena myös lasten ja nuorten kielenkäyttö on vähitellen muokkautunut sellaiseksi, että normaalia keskustelua ei enää osata käydä muuten kuin kirosanoihin upotettuna.

Ajan henkeä myötäilevät kristillisyyden edustajatkin halusivat osoittaa olevansa edistyksellisiä ja nykyaikaisia. Rikoslain muutosvaiheessa siltäkin suunnalta esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan Jumala on niin suuri ja ihmisen ulottumattomissa, ettei ihminen voi Häntä pilkata eli ihmisen pilkka ei voi ulottua Jumalaan. Heidänkin mielestään Jumalan pilkan rangaistavuus voitiin poistaa rikoslaista, vaikka Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala ei salli itseään pilkata. Uuden ajan henkeen kuuluu sekin, että Raamattu saa uudenlaisia liberaaleja tulkintoja, joilla totuus peitetään.



Jumalan pilkkaamisen vaikutus



Henna Makkonen

http://www.adressit.com/jumalanpilkka_takaisin_rangaistavaksi_rikokseksi