Vaasan musiikkiluokkien puolesta

#275: Ope Vaasasta - Huh huh

En lainkaan ihmettele, että Jurin vertaaminen "mätään omenaan" saa ylilyöntejä aikaan. Juri on minunkin ja monen silloisen luokkatoverini mielestä ainutlaatuisen hyvä opettaja. Ainutlaatuinen ehkä juuri tämän takia, että osasi luoda yhteishengen, joka tässäkin valitettavassa prosessissa näkyy. Jurin ajatteluun ei kuulunut, että yksi mätä omena pilaa koko sadon, vaan kaikkia valmennettiin, heikkouksista huolimatta tasapuolisesti ja yksilölliset vahvuudet huomioiden. Myös kuria pidettiin yksilöllisesti, häiriökäyttäytymisen huomioiden, mutta oikeudenmukaisesti, ilman kaunaa, lämmöllä ja välittämisellä. Jokainen otettiin porukkaan ja tuettiin siinä pysymistä, eikä mätää omenaa heitetty pois.Laittaisin oman lapseni Jurin opetukseen epäröimättä hetkeäkään jopa tämän kohun keskellä. Aina löytyy henkilöitä, paikasta kuin paikasta, jotka kokevat, että heitä on kohdeltu väärin. Esimerkiksi vankilahan on näitä kavereita täynnä.  Juri on korvaamaton myös musiikilliselta lahjakkuudeltaan. Se näissä kommenteissa on varmasti jo tullut esiin.

Mielestäni me entiset musiikkiluokkalaiset olemme asiantuntijoita tässä asiassa. Olemmehan vietäneet Jurin kasvatuksessa todella paljon aikaa myös kouluajan ulkopuolella kuoroissa, kamarimusiikkikerhossa, orkesterissa, leireillä ja esiintymismatkoilla. Siksi mielestäni olemme päteviä keromaan omista kokemuksistamme Jurin opetuksesta ja kaikesta siitä tietotaidosta, tuesta, kannustuksesta ja ainutlaatuisista muistoista joita olemme saaneet.

Niin, meistä ihmisistä, työntekijöitä, opettajista ja muista on usein monenlaisia mielipiteitä. Epäilenpä kuitenkin, että harva opettaja täällä Vaasassa olisi saanut tämän kokoista massaa liikkeelle ko. asiassa. Mielestäni se kertoo paljon siitä, että Juri ei ole työssään epäonnistunut, vaan juuri se musiikkiluokille korvaamaton sekä persoonaltaan että taidoiltaan. Käräjämäen tilanteesta en viesteissä muista olleen virheellistä tietoa, vaan Ritva ja Anne mainittiin, koska he ovat olleet luomassa meille musiikkiluokkalaisille näitä korvaamattomia hetkiä.

Ammattitaidottomuutta tässä mielestäni on se, miten tätä prosessia hoidetaan ja että asiat on menneet tähän pisteeseen. Muutama harmaahapsi esimiestehtävissä voisi vilkaista peiliin ja käydä vähän päivittämässä tietojaan siitä, miten tällaisia prosesseja ennaltaehkäistään ja miten ne fiksusti hoidetaan. Tässä lapset(heidän parhaansa) työnnetään kylmästi pois aikuisten tieltä, että aikuiset pääsevät hiekkalaatikolle leikkimään. Millaisen esimerkin asioiden hoitamisesta haluamme oppilaille antaa?