VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#3143: - Re: Re: Re:  

En puhu yksin oikeudesta vaan myöskin velvollisuudesta.  Valaisen asiaa.

Pitää palata lähtöruutuun ja jäsentää ajatusta, mistä adressissa on kyse: siis häirikkösusista ja niiden poistamisesta. Kysymys ei siis ole hyökkäyssodasta susipopulaatiota vastaan, vaan yksiselitteisesti puolustustaistelusta.  Huolimatta kansakunnasta tai kulttuurista pidetään puolustautumista poikkeuksetta moraalisesti oikeutettuna ja eettisesti hyväksyttävänä, vaikka se ääritilanteessa vaatisi väkivallan käyttöäkin.

Katson, että niillä ihmisillä  - jotka elävät omassa tosielämässään susien uhan alla -  on oikeus puolustaa itseään ja omaisuuttaan hyökkääjää vastaan.  On luonnollista, että jokainen ekosysteemin laji puolustaa omaa reviiriään tarpeellisilla ja käytettävissä olevilla keinoilla, joihin se on sopeutunut evoluutiokehityksen aikana.  Kukin laji puolustautuu omilla vahvuuksillaan, jollain se on vikkelät jalat (jänis) tai jokin on kehittynyt pahanmakuiseksi (kasvi), että vihollinen jättää sen rauhaan.  Ihmisellä tämän puolustautumisen on tapahduttava ääritilanteessa väkivalloin (kuten suden hyökkäyskin, koska siitä ei puhumalla enää selvitä).  Ei siis ole muuta järjellisen ajattelun mukaista puolustusmahdollisuutta.

Reviirin puolustaminen on paitsi luonnollista, myös moraalista ja juridista toimintaa silloin kun tilanne niin vaatii.  On luonnoton ja kestämätön ajatus hyväksyä suden tulo ja aiheuttama tuho omalla reviirillä.  Asiassa, jossa itse ei ole asianosainen (kuten kuulopuheiden varassa oleva kaupunkisuojelija) saa kyllä sanoa mielipiteensä, mutta se on huutoa vastatuuleen, koska tosiasiat ovat tosiasioita.  Tässä asiassa onkin se piirre, että usein ei-asianosaiset tuntuvat tietävän sen parhaiten ja tarjoavan mielipiteitään hanakasti.

Joka ei siis tunne elävänsä susien aiheuttaman uhan alla, ei myöskään ole asianosainen eikä tämä asia (häirikkösudet!)hänelle kuulu,  onhan tunnetusti hyvä huudella maalla, kun merellä on kysymys hädästä. Mielipiteitä toki saa esittää, vaikka ne olisivat outojakin, kuten se, että koira ei kuuluisi metsästykseen tai että suden laajenemista ihmisen reviirille pidetään luonnollisena.  Monet ovat juuri vastakkaista mieltä.  Mikä laji muuten olisi suden uhka  - ellei se koe  ihmistä sellaiseksi - ja miten kehittyy se laji, jolla ei ole luonnollisia vihollisia?

Tässä minun versioni moraalikoodista: kenen silmille tullaan niin se puolustautuu.  Toista poskea ei voi kääntää, koska se johtaisi ongelman kasvuun ja täydelliseen karkaamiseen kaikesta kontrollista.  On luonnollista ja evoluutioteorian mukaista, että jokainen laji ottaa ja täyttää sen reviirin, minkä saa vallatuksi, susikin, ja puolustautumatta hukka perii meidät!  Vielä pitää muistaa, että oikeat (villi)sudet eivät ole ihmisten riesana, vaan kysymys on yhä enemmän istukkaista, risteytymistä ja ihmiseen totutetuista yksilöistä, kyllä tässä asiassa täytyy olla kysymys todellisesta aivoliksauksesta, kun tätä ei näytä ymmärrettävän ja puolustetaan häirikkösusiasiaa, villisusien puolustamisen toki ymmärrän täysin.  

Puolustan siis koiraani, en ole havainnut sillä taipumuksia hyökätää suden kimppuun, puolustautua se yrittää kyllä parhaansa mukaan ja isännän velvollisuus ja oikeus on sitä auttaa hätätilanteessa.