Annatko sinä suurkustantajien ja kirjakaupan päättää, mitkä kirjat ostat joululahjoiksi?

Ensimmäinen lause on jyrkempi ja yksioikoisempi, mitä alun perin tarkoitin. Vaikka en olekaan hyvin perillä kirja-alasta, olen perillä sen tummasta puolesta. Valoisampikin puoli toki kiinnostaa ja olen avoin tiedolle. Lauseeni perustuu suurelta osin siihen, että kun kirjailijaliiton jäsenet perustelevat liittoon kuulumisen etuja, he ottavat aina apurahat esille, toki muodossa ”on helpompi saada apurahoja”. Liiton jäseneksi pääsemisen ongelmat ovat minulle toistaiseksi tuntemattomat.
Kustantajani Nordbooksin keskustelusivuilla mm. on lukuisia viitteitä siitä, että kirjakaupat tilaavat vain pyydettäessä yhden kirjan kerrallaan. Hyllyyn ei kirjaa oteta. Myyntitili on toki tuttu, mutta ongelmallinen, koska loput kirjat, mitkä ei mene kaupaksi on hiirenkorville nyhrättyjä, eikä niistä ole enää edes divariin. Itse olen paikallisiin kirjakauppoihin saanut kaksi viimeistä kirjaani ”oikeasti” myyntiin, mistä kiitos suomalaiselle kirjakaupalle.
Tunne pääosin nettikaupan periaatteet. Koska sieltä toimitetaan juuri se tilattu kirja, ei pilalle nyhräämistä synny ja valikoimista näkyy myös kaikki pienkustantajien uutuudet, mitä minkään muun kaupan kautta ei lukija tietoonsa saa. En vielä tällä tiedolla luovu väitteestäni, että kirjakauppaketjut suosivat vain isojen kustantajien tuotantoa, mikä toki on ymmärrettävää. Bisneksestä on kysymys, ei hyväntekeväisyydestä. Ja siitä päästään lopputulemaani, että näin lukijan saatavilla oleva kirjallisuus yksipuolistuu ja valikoima kapenee (en sano huononee), ellei lukijat enenevässä määrin ala tutkia nettikirjakauppojen valikoimia. Tämä vuodatus ei juuri johda mihinkään, mutta vanhaa sanontaa väännellen ”pahan voittoon riittää jo se, että hyvät eivät tee mitään”: