Kotihoidontukea ei saa lyhentää

Täm onvähänpitkä, mutta toivon mahdollsimman monen jaksavans en lukea.

KOTIHOIDON- JA YKSITYISEN HOIDON TUKI KUNNALLISEN PÄIVÄHOITOPAIKAN MUOTONA

Kotiäiti tekee itsenäistä työtä:

”Perinteisistä sukupuolirooleista kertovat myös lastenhoidon luvut. Vaikka Suomella on maine tasa-arvon ja päivähoidon mallimaana, vuonna 2002 vain joka kolmas alle kolmivuotiaan lapsen äiti kävi töissä, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta.” (HS 13.9.09)

Asiaa voisi katsella toiseltakin kannalta: Mitä pitäisitte ammatista, jossa on työaika-autonomia, joka on monipuolista ja vastuullista, jota pystyy tekemään etätyönä kotoa käsin, jossa pystyy luomaan laajan sosiaalisen verkoston, jossa sairastuneiden lasten hoitoa ei erikseen tarvitse järjestää, jossa pystyy laajentamaan ammattitaitoaan ja jossa on esimiesasemassa. Kuulostaako mukavalta? Tällaista on perheenemännän työ - tietenkin edellyttäen että sen osaa. Tämän ammatin, kuten muutkin taidot, oppii tekemällä.

Suurin osa naisista on aivan tavallisia. Heillä on keskimääräinen koulutus ja he työskentelevät teollisuuden, hoitoalan, palveluiden tai toimistoalan suoritustason tehtävissä. (Kuten suurin osa miehistäkin.) Omien lasten hoito on se paras savotta, jonka elämä heille tarjoaa.

Palkkaus sen sijaan tässä ammatissa on kaikkea muuta kuin tyydyttävää: Kotihoidontuki on aika vaatimaton ja loppuu, kun nuorin lapsi täyttä kolme vuotta. On myös hyvä, että päivähoitopaikan rinnalla vanhemmat voivat itse järjestää hoidon yksityisen perhepäivähoitajan kanssa tai palkkaamalla kotiin lastenhoitajan.

Pienten lasten hoidon ja yksityisen hoidon tuki tulisi määritellä kunnallisen perhepäivähoitajan palkkauskustannuksiksi omavastuuosuudella eli kunnallisella perhekohtaisella päivähoitomaksulla vähennettynä. Palkkauskustannukset käsittäisivät palkan, lomakorvauksen, sosiaaliturva-, eläke ja muut työnantajavakuutusmaksut sekä verovapaan kustannuskorvauksen mutta eivät hallintokuluja. Perusteena oleva summa tulisi olemaan noin 650 euroa hoitokuukautta kohti eli vuodessa 7.150 euroa. Tästä summasta vähennetään perhekohtainen päivähoitomaksu. Käytännössä tukisumma tietenkin jaettaisiin tasan koko vuodelle.

Tällä rahalla vanhemmat palkkaavat itsensä tai ulkopuolisen hoitamaan lapsiaan tai tekevät tästä yhdistelmän. Hoitokorvaus on veronalaista tuloa, mutta tästä toiselle maksettu palkka on verotuksessa vähennyskelpoinen.
Olisi syytä myös keskustella, pitäisikö minimiäitiyspäivärahaa nostaa ihan reilusti nykyisestä n 560 eurosta 800-1000 euroon kuukaudessa. Nythän olemme kierteessä: nuoret kouluetut naiset eivät voi hankkia lasta, kun eivät ole olleet töissä, josta saisivat ansiosidonnaista vanhempainrahaa. Ja toisaalta he eivät voi saada töitä, kun työnantajalla on pelko heidän hankkiutumisestaan raskaaksi heti työsuhteen alettua.




Hoitokorvauksen laskelma ajankohtaistettuna 18.10.2011:


Summat likimääräisiä


1. hoitokorvaus 375 e* riippuu kunnasta (kunnan käyttämä KVTES-
palkkataso)

2. lomakorvaukset 64 e ( n. 17 % palkasta)

3. sosiaalimaksut 94 e (n. 25 % palkkasummasta)

4. kustannuskorvaus 97 e **(verovapaa kuten perhepäivähoitajallekin)

perussumma yhteensä n. 630 e kustakin lapsesta h o i t o k u u k a u t t a kohti

Tästä vähennetään perhekohtainen kunnallinen päivähoitomaksu 0 – 230 e / lapsi.

Tilitetään (pääsääntöisesti lasten äidille tai hänen määräämälleen henkilölle)

630– 400 e / lapsesta hoitokuukausi

* Perhepäivähoitajan peruspalkka on 371,61 e/lapsi ja kk nykyisen KVTESn mukaan, so neljästä
lapsesta 1486,44 e/kk

** 4,60 e/hoitopäivä so. n. 96,60 e/ kk


Tämä voi harkintansa mukaan palkata tuen ja omavastuuosuuden kanssa yhdessä muodostamalla summalla joko itsensä, miehensä (parisuhdekumppaninsa) tai ulkopuolisen hoitamaan lapsiaan tai sopia hoitosuhteesta yksityisen perhepäivähoitajan tai päiväkodin kanssa. Tai tehdä näistä tarpeitaan vastaavan yhdistelmän.

Hoitokorvaus ja lomakorvaus ovat veronalaista työtuloa sille ja vain sille jolle se on palkkana maksettu. (Ts. palkka on verotettavaa tuloa tuen saajalle, mutta toiselle maksettu palkka on siitä verotuksessa vähennyskelpoinen erä.) Tuen saajan tulee vuosittain antaa luotettava selvitys veronpidätyksen ja työnantajan velvoitemaksujen suorittamisesta. Käytännössä tämän voi antaa veloituksetta kunnan sosiaalitoimiston tehtäväksi.


Työstä maksettu palkka on kaikille sama, mutta perheen osuus päivähoitajan palkkauskustannuksista (oli siis kyseessä lapsen äiti, isä tai joku muu) riippuu perheen tulotasosta. Koska lasten kotihoitajat, vanhempien palkkaamat lastenhoitajat tai perhepäivähoitajat rinnastettaisiin, kunnallisiin perhepäivähoitajiin, olen kutsunut periaatetta rinnastusperiaatteeksi.

Yksityisessä päiväkodissa hoidettavasta lapsesta voisi tämän lisäksi lakisääteinen lisätukiosuus, esim. 60 % päiväkotipaikan ja perhepäivähoitopaikan kustannuserosta (n. 200 e -. 250 e hoitokuukaudessa).tässä se on se hyvä puoli, että kunnallista palvelua täydentävien yksityisten palveluiden valinta siirtyisi vanhemmille, eikä kunnan itse asiassa tarvitsisi ryhtyä kalliiseen hankintakilpailumenettelyyn ja toisaalta tämä antaa mm. vanhempien kannatusyhdistysten ylläpitämille päiväkodeille varman taloudellisen pohjan. Kannatusyhdistyksen ylläpitämä Getserbyn yksityinen lastentarha toimii tällä periaatteella, samoin muut kunnasa toimivat yksityiset lastentarhat.


Muutamia muita näkökohtia:

Kustannusvertailussa kotihoidon ja päiväkotihoidon välillä edellä määritelty lastenhoidontuen perussumma (bruttokustannus) ei sisällä lastenpuistojen, kerhotoiminnan ja leikkikoulujen ylläpitämisen vaatimia menoja. Näille on muuten varattu aivan liian vähän varoja. Lisäksi on varauduttava hoitajan sairastumisiin, olettaisin että keskimäärin 5 sairaspäivää/vuosi.

Ottamalla lisäksi hoitolapsia lasten kotihoitaja voi saavuttaa perushoitajan tulotason (n.1.840 e/kk), kun otamme huomioon, että hän säästää työmatkoissa, ja kotona tehty työ vähentää talousmenoja. Perhepäivähoitajan ammatti on tehty pienten lasten vanhemmille käytännössä mahdottomaksi sillä, että äiti tai isä ei saa minkäänlaista hoitokorvausta omista yli 3-vuotiaista lapsistaan. Mm. tämän johdosta kuntien on vaikea palkata kunnallisia perhepäivähoitajia.

Yrittäjä voi usein – ei suinkaan aina – lastenhoidon yhteydessä hoitaa yritystä, esim. tehdä kirjanpitotehtäviä iltaisin tai toimia yksityisenä perhepäivähoitajana. Näennäisesti tämä tapahtuu omien lasten hoidon ohella, mutta koska ns. naisten töissä aika on täysin lomittunutta, niin omien lasten hoidon vaatimaa aktiivista työaikaa (keskimäärin 2 t / päivä ja lapsi) se ei poista. Perhepäivähoitaja saa ottaa enintään 4,5 hoitolasta ja päiväkodeissa henkilökunnan ja hoitopaikkojen suhde on likimain 1:4,5. Työnsä hyvin hallitseva perheenmäntä pystyy työnsä ohessa tekemään mieltämistyötä.

Järjestelmän toteuttaminen tässä muodossa lisäisi kuntien menoja n. 250 miljoonaa euroa eli lisäisi kaikkia pienten lasten hoidon kustannuksia n. 10 prosentilla. Vanhempainpäivärahat, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä kuntien päivähoidon nettomenot nimittäin tekevät yhtensä runsaat 2 miljardia euroa. Periaatteessa tämä lisäisi verorasitusta 0,3 prosenttiyksikköä. Toisaalta tarve kalliimpiin ratkaisuihin ja muihin perhetukipalveluihin vähenee.

Koska päiväjärjestelmä myös itsessään vieraannuttaa perheitä tosistaan, niin itse asiassa olemme palvelu- ja sitä kautta kustannuskierteessä. Se voidaan ratkaista vain sijoittamalla kerralla ja kunnolla vanhempien omaehtoisten ratkaisujen tukemiseen.

Vertailun vuoksi todettakoon, että ehdotettu koululaisten iltapäivähoitojärjestelmä maksaisi 260 miljoonaa euroa. Saman asian ajaisi paremmin, jos naapuruston lapset voisivat mennä iltapäiväksi jonkun lapsia kotonaan hoitavan kiltin tädin luokse. Kotona olevia kilttejä tätejä ei enää ole, koska lasten hoito kotona ei ole taloudellisesti mahdollista.