Tokio Hotel Suomeen!

Nojuu. Lissuja on vain kestettävä, ei siinä muu auta. Onhan heistä hyötyä myös meillekin. Kun tulee lissufaneja, on yleensä enemmän juttua mediassa. Sopii minulle ainakin. Jos joku tulee suoraan minulle itselleni bändiä ihquttamaan, vaikkei siitä oikeasti tiedäkään, niin sitten saattaa kyseistä ihquttajaa sattua ja kovaa. Saatan näes lyödä, kynsiä tai purra. Kuitenkin, on se underground levitys toiminut näemmä ihan hyvin. En vain jaksa ihmisiä, jotka leikkivät niin true-faneja, ja kaikki tietäväisiä, vaikka bändi olisikin uusi tuttavuus. Tosifanius syntyy ajan myötä, se ei tule heti, vaikka kuinka musiikkia rakastaisikin. Tosifanit pysyvät ja kestävät kaiken, lissutkin. Fanejahan nekin on, tosin ei vain pitkäaikaisia, tai hirveän todesta otettavia. Omanlaisiaan faneja kuitenkin ja bändille hyödyksi, ne saa rahaa ostetuista levyistä.

Itse haastattelu oli kuitenkin söpö, Bill on hassun suloinen, kun se puhuu niin nopeasti ja selittää paljon ilmeillään ja eleillään. Cute. Ja paras oli, kun se tavallaan yritti taivutella Voicea maksamaan niille sen hotellihuoneen, jonka ne voisi hajottaa. Todella söpö. Ja herrajestas, se ääni on niin ihana, kehittynyt rutosti jostain Devilishistä (mutta I Don't Need You on edelleen söpis). Ihan sen puheestakin kuulee. Jäi vähän harmittamaan tuo haastattelun lyhyys ja pelkän Billin esille tulo, tosin Tomkin jotain sanoi, mutta Georgia ja Gustavia olisi hauska kuulla myös joskus. Odotetaan ensi lauantaihin, silloin kyylätään nelosta ja urakalla. (Pop-ikonissa Tokio Hotelin haastattelu, Nelonen klo 13:30)