VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Tätä susikeskustelun dilemmaa voisi palauttaa perusasioihin eli pyrkiä näkemään taas metsä puilta.

Kukaan ei kiellä ketään ihailemasta (tai vihaamastakaan) sutta tai mitään muutakaan asiaa, kysymys on jokaisen henkilön omasta näkökulmasta ja arvomaailmasta. Puhutaan suvaitsevaisuudesta, joka mielestäni soveltuu myös tällaiseen asiaan (eikä yksin sukupuoliseen suuntautuneisuuteen!). On mielipiteen vapaus ja erilaisiakin mielipiteitä tulisi siis suvaita. Ongelmiin tullaan, jos aletaan toimia tai yllyttää muita toimimaan lainvastaisesti.

Olen sitä mieltä, että ns. suojelijat voisivat pikku hiljaa lopettaa tyhjänpäiväisenä kantaansa puolustavan perusargumentoinnin (kuten susi kuuluu luontoon, sutta ei saa hävittää sukupuuttoon jne.). Muussa tapauksessa lienee kohtuullista vaatia heitä tuomaan samalla esiin, missä, milloin, millä tavalla ja mikä edunvalvontaorganisaatio on tuonut esille heidän argumentointiinsa nähden vastakkaisia vaatimuksia. Diggaa C_S:kin siis aivan vapaasti mitä haluat!

Yksittäisten henkilöiden kiivaitakaan sutta vastustavia vihapuheita tai -tekoja ei voida ottaa tässä asiassa huomioon, samalla lailla suojelupuolen henkilötason kommenteissa on toistuvasti tälläkin palstalla esitetty vihapuheita ja tappovaatimuksia metsästystä ja sitä harrastavia ihmisryhmiä ja henkilöitä vastaan. Kun kaiketi pitäisi keskittyä susiensuojeluun? Vai yhtyykö järjestäytynyt luonnon- tai eläinsuojelu näihin uhkauksiin tai vaatimuksiin? Jos ei, niin ne ovat samanlaisia ylilyöntejä kuin vastapuolenkin kärkevimmät yksittäiskommentit.

Suojelupuoli on itse ajanut vuosien varrella sisään ja siis hyväksyy toimintatavaksi ns. kansalaistottelemattomuuden (luonnonsuojelu, eräisiin elinkeinonharjoittajiin suuntautuva lainvastainen vahingonteko jne). Tällöin he ovat menettäneet puheoikeuden siihen kansalaistottelemattomuuteen, jota yksittäinen kansalainen ehkä käyttää suojellakseen itseään ja omaisuuttaan susien vallattua hänen päivittäisen elinpiirinsä (vrt. suden hyväksyminen luontoon kuuluvaksi ei sulje pois väitettä, että susi ei kuulu asuttuun pihapiiriin).

Dilemman ydin on siis siinä, kuuluuko susi Suomen luontoon, ja keskustelun voisikin saman tien lopettaa, koska tämä on järjestäytyneiden osapuolten yhteinen näkemys.

Sitten se keskustelu, kuuluuko susi pihapiireihin vai ei, niin on asianosaiskeskustelua, joka kuuluu niille ihmisille, ketkä joutuvat asian kanssa elämään. Tämä asia ei kaipaa kerrostaloista satojen kilometrien päästä tapahtuvaa huutelua, vaikka joillakin ihmisillä on kova pyrkimys päästä sanelemaan muiden ihmisten asioita, tämä on ihmismielen ja siinä pesivän kiivaan fanatismin huono puoli. On huonoa argumentointia, että tulee muuttaa pois maalta, koska susi oli siellä jo ennen ihmistä ja ihminen pysyköön pois susien ylimuistoisilta nautinta-alueilta. Samalla lailla tulisi silloin lähtö Suomen kaupungeistakin, koska niiden alueillakin susi oli ennen ihmistä, eikä ajassakaan tarvitse mennä 500 -vuotta kauemmaksi kun näin oli. Susia on jo nähtykin toistuvasti kaupungeissa, mm. Kajaanissa 2 sutta seurasi pyörätiellä koiraansa taluttanutta iltalenkkeilijää. Samalla perusteella ihmislajin kuuluisi väistyä koko ekosysteemistäkin, jos tällaista argumentaatiota halutaan käyttää. Ihminen siis pysyköön omalla reviirillään ja susi omallaan. Tästä seuraa väistämättä, että pihoihin tunkevat sudet on tapettava (kansalaistottelemattomuus tai poliisiorganisaation/riistaorganisaation lupa) ja tuettava samalla suden villieläinominaisuutta ja -populaation säilymistä. Tässä on kysymyksessä yksinkertainen luonnon valinta eli oppimisen ja erehdyksen tie: jos susiyksilö ei pysy vapaassa luonnossa (mistä syystä tahansa) se tulee tapetuksi ja siellä pysyvä villiyksilö jatkaa elämäänsä periyttämällä tervettä susikantaa.

Mikä tässä asiassa on suojelunäkökulmasta vaikeaa tai villakoiran ydin?