Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Veli Andreas, Jumalan salakuljettaja  (Open Doors-järjestö http://www.opendoorsusa.org/about-us/brother-andrew/)



Lainaus: http://www.fkf.net/haavisto/Palestiinalaisten_itku.pdf  : Palestiinalaisten itku


Arviointia ja lainauksia kirjasta:

http://www.google.com/url?source=imglanding&ct=img&q=http://www.adlibris...

Veli Andreas, Veljiä vahvistamassa, Kuva ja Sana 2006

http://www.google.com/url?source=imglanding&ct=img&q=http://boldfortruth...

Raamattujen kuljettaja rautaesiripun taakse.

Kirja Piikkilanka ei pidätä kertoo siitä.

Jo 70-luvulla Jumala johdatti hänet

palestiinalaisten pariin.

Uudessa kirjassaan hän kertoo palestiinalaisten itkusta. Andreas on tavannut Jasser Arafatin ja
kaikki Hamasin ylimmät johtajat. Jokainen heistä on saanut myös Raamatun.

Hän vieraili useita kertoja Libanonin vuorilla Marj al-Zohorin leirissä, jonne 415 Hamasin ”johtajaa” oli karkotettu
vailla mitään huoltoa. Johtajia ei oltu viety oikeuteen eikä kuulusteltua, kuten kansainvälinen
oikeuskäytäntö vaatii.

Andreas kertoo, että Jossi Beil, Israelin entinen oikeusministeri ja Oslon rauhansopimuksen ja Geneven rauhanaloitteen arkkitehti sanoi hänelle: ”Hamasin karkotus Libanoniin oli virhe.” Andreas jatkaa: ”Olin varma, että Israel oli luonnut aikapommin!”

Hamasin johtaja pyysi Andreasta välittämään aselepoa, mutta USA kieltäytyi neuvottelusta.

Andeas valittaa sitä, että uutismedia ei anna kunnolla kasvoja palestiinalaisten kärsimyksille.

Andreas on keskustellut niiden kanssa, jotka israelilaiset ovat ajaneet aseella uhaten pois kodeistaan. Hän kuvaa myös kuinka sotilaat kiduttavat nuoren kivenheittäjän kuoliaaksi.

Palestiinalainen lääkäri Mahmud kertoo, että hänet suljettiin Arafatin toimesta neljästi palestiinalaiseen vankilaan siksi, että ”Hoidin ihmisiä, joita israelilaiset ampuivat.” Kirjoittaja näkee, että myös palestiinalaisilla on perheet, unelmia, pelkoja. Äidit, isät, veljet ja sisaret itkevät.

Pala maata ei ole kärsimyksen ydin. On kyse arvokkuudesta, oikeudenmukaisuudesta, kunnianhimosta, vastarinnasta, ihmisoikeuksista ja uskonnosta.

Eräs kristitty palestiinalainen sanoo Jumalalle: ”´Israelin ulkopuolella olevien ihmisten on kuultava itkumme.´ Me itkemme, koska tunnemme olevamme yksin, koska olemme arabeja, tunnemme, ettemme ole missään tervetulleita…

Tunnemme olevamme täysin torjuttuja, kristitytkin.” Yksi palestiinalaisten itkunaihe on se, että Jumala rakastaa juutalaisia, mutta ei arabeja.


Andreasta syytetään siitä, että hän on asettunut palestiinalaisten puolelle. Kirjoittaja vastaa: en valinnut juutalaisia enkä palestiinalaisia, vaan Kristuksen ruumiin.

Hän ei ole sinisilmäinen, vaan myöntää: ”…olin tekemisissä maailman pelätyimpien muslimijärjestöjen kanssa.” Palestiinalainen Fadalah ehdotti, että muslimit ja kristityt tutkijat alkaisivat käydä keskusteluja. Andreas lupasi suostua, jos aihe rajataan siihen ”millaisia ihmisiä Kirja, Raamattu – Koraani, tuottaa”.

Koska palestiinalainen seurakunta oli kuolemassa, Andreas keskittyi elvyttämään sitä. Hän on myös luonnut leirejä ja kokouksia, joissa messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt etsivät yhteisymmärrystä.