Kannabis lailliseksi

Meillä Suomessa ongelmaksi tuntuu nousevan julkisen keskustelun puute. Suomalaisilla ei ole samanlaista mahdollisuutta vaikuttaa politiikkaan kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisilla, jossa kansalaisaktivismi on aivan eri tasolla kuin täällä pohjolassa.
Suomalainen kannabiskeskustelu on pelkkää puskista huutelua, ja tässä kohtaa jokaisen polttelijan on asetuttava peilin eteen.
Jos haluamme oikeasti vaikuttaa asioihin, meidän on lisättävä aktiivista keskustelua ja tuotava asiaa näkyvämmin esille.
Nimimerkkien takaa kirjoittelu ei aja asiaa yhtä tehokkaasti kuin omalla nimellä ja pärstäkertoimella esiintyminen (toki itsekkin otan osaa tähän keskusteluun nimimerkillä).
Kerran vuodessa järjestetty hamppumarssi ei ole aktivismia, se on laiskojen ja asiaansa uskovien ihmisten tapa alistua nykyiselle järjestelmälle.
Itse ehdottaisin hamppumarssia jokaiselle kuukaudelle, niin pitkäksi aikaa että kannabisasia otetaan esille eduskunnassa sekä julkisessa valtamediassa.
Rahoitusta tällaiselle toiminnalle saadaan meidän jokaisen tilipussista.
Informaatiota, lehtisiä ja julkaisuja voidaan jakaa jokaisen marssin yhteydessä.
Melkein jokainen omistaa tulostimen. Miksi me emme siis nouse barrikadeille? Miksi pistämme päämme pensaaseen? Mitä me pelkäämme?
Tämän adressin on allekirjoittanut 30 954 ihmistä, ja kannabiksen käyttäjiä on varmasti monikertainen määrä tuohon lukuun verrattuna.
On myös muistettava, että moni kansalainen on valmis tukemaan järkevämpää ja inhimillisempää päihdepolitiikkaa, kun heille annetaan mahdollisuus vaikuttaa.
Kenen lasten etu on se, että rikollisjärjestöt hallitsevat kannabismarkkinat? Rikolliset eivät maksa veroja, eläkemaksuja tai kysele asiakkaidensa ikää.

Kaikki tämä raha on poissa julkisesta koulutuksesta, terveydenhoidosta, sosiaalipolitiikasta, turvallisuudesta, eläkepommin ehkäisystä ja monesta muusta asiasta, jotka ovat suomalaisille poliittisesti tärkeitä seikkoja.
Me voimme vaikuttaa asioihin vain omalla aktiivisuudellamme. Ryhmän ääni kuuluu paremmin kuin yksittäisen ihmisen.
Itse olen valmis uhraamaan asian eteen vapaa-aikaani, energiaa ja rahaa.
Suomen kannabisyhdistys on ehkä järkevin keino tavoittaa tämän asian puolesta taistelevat ihmiset.

Erilaisten vähemmistöryhmien oikeudet ja mielipiteet on otettava huomioon. Demokratia on vuoropuhelua erilaisten ihmisten ja arvojen välillä.