Tuuloksen kirjastoa ei saa muuttaa virtuaalikirjastoksi

Suurkuntahanketta perusteltiin mm. palvelutason turvaamiseksi ja pienten naapurikuntien elinvoimaisuuden turvaamiseksi, mutta toisin lienee käynyt. Lammilta poistuivat ensimmäisenä mm. työvoimaviranomaisten palvelut, sekä pienet kyläkoulut laukkautetaan toinen toisensa perään. Myös Tuuloksen osalta suunnitellaan nyt viimeisen kulttuuripalvelun muuttamiseksi virtuaaliseksi. Virtuaalisuus on todellakin päivän sana, mutta mihin se voi johtaa?

Ihminen on kuitenkin ihminen, joka mielellään asioi, toimii ja kommunikoi toisen ihmisen kanssa, ei koneen kanssa ja virtuaalisesti. Jopa Tuuloksen naapurista Hauholta löytyy muutama 'elävä' todiste siitä, miten aidot, ihmisläisheiset lähipalvelut luovat lisää virikkeellisyyttä kun ihmiset viihtyvät ja aktivoituvat. Tästähän on ollut suora seuraus, että asukasluku on mm. näissä taajamissa kasvanut toisin kuin esim. Tuuloksessa. Alvettula ja Eteläinen olisivat kuitenkin tykkänään toisenlaisia, jos näissä ei olisi peruspalveluita tarjolla.

Mutta eipä tuuloslaisetkaan ole jääneet toimettomiksi, kun mm. kyläläiset kesästä kesään jaksavat viihdyttää kesäteatterilla kyläläisiä, muita hämeenlinnalaisia sekä satamäärin vierailulle tulevia 'kesäturisteja' että satunaisia matkailijoita.
Tämäkaltaista aktiivisuutta nyt kuitenkin tuetaan sillä, että lopetetaan taajaman viimeinenkin palvelupiste kylästä. Mitenköhän pitkässä juoksussa mahtaa asukasluvun käydä, ja jatkuuko kyläläisten ukkoutuminen ja akkautuminen edelleen, jos kunta ei pysty turvaamaan taajaman elinvoimaisuutta ja palveluita, parantamaan viihtyisyyttä ja taajaman vetovoimaisuutta mm. lapsiperheitä ja työssäkäyviä ajatellen?

Tulee mieleen tarina hölmöläisestä, jolla oli talvellakin liian pieni täkki. Kun täkin veti leukaan asti, tuntui hyvältä, mutta jalat jäivät ilman täkin lämpöä. Mutta ei hätää, tuumi tämä, ja leikkasi reilun reunan yläpäästä ja neuloi sen jalkapäähän lämmittämään kylmiä jalkojaan.

Näin siis meidän kaupunkimme poliittiset päättäjät viisaudessaan ... mahtaa mm. esimerkkeinä mainittuja hattulalaisia naurattaa meidän hölmöläisten touhu. Onneksi eivät itse aikanaan haksahtaneet samaan kuntayhdistykseen, tai siellä taitaisi nyt hatuttaa.

Mutta, jotta tämä olisi rakentavaa krittiikkiä, niin ehdotan, että 'eläväinen', mutta niin kallis ja raskasrakenteinen kuntarakenne virtualisoidaan muutaman kaupunginjohtajan verran. Ja jos mahdollista, niin virtualisoisin vielä ainakin Lammin teknologiapuiston, joka alkuun ainakin kumisi tyhjyyttään. Nyt pitkään jo Hämeenllinnasta poissaolevana ja Aasiasta asti katsoen ei voi kuin ihmetellä siellä paikallishallintoa ja suurhankkeita, joiden aiheuttamia taloudellisia ongelmia paikataan nyt pienten kyläläisten viimeisistäkin palveluista luopumalla.

Onko tämä demokratiaako vai mitä?

Juha Mäkelä, Beijing