Vetoomus am Sergein palauttamiseksi Valamon luostarin johtajaksi

Tässä kriisissä törmäävät vastakkain demokraattinen, perusteluista kiinnostunut kansalaisuus ja nöyrä alamaisuus, joka ei ole tältä eikä edelliseltäkään vuosisadalta vaan aikaisempaa aikaa. Se tulee jo monijumalaiselta pakanuuden ajalta. Nöyrä maallinen auktoriteettiusko ei ole perua Kristukselta vaan siltä järjestelmältä, joka tuomitsi Hänet. Kukaan ei todellakaan olisi tohtinut kannella Kristuksen saamasta kuolemantuomiosta. Kristus itse oli moderni ilmiö keskellä auktoriteettiportaikkojen näkymiä. Mitä nyt tapahtuu lienee jonkinlainen perhosefekti tulevasta, jolloin ajattelutapoja on tarkistettava tai sitten ihmiset hylkäävät kirkon hylkäämättä uskon ydintä. Totta kai suuri enemmistö seuraa mitä tuleman pitää, he ovat sitä samaa yleisöä, joka kansoitti Kristuksen taipaleen ristille. Siellä ei erottauduta massasta vaan käyttäydytään sisäsiististi kuten papillinen ylimystö on aina toivonut ja jonka vaikutusten suhteen se lienee ikuisesti sokea... kantelijat hakevat oikeaa osoitetta kantelulleen, joka ei ole siis seläntakana tapahtuvaa juoruilua vaan omilla nimillä esiintymistä, joka on rohkeaa kansalaisuutta. Tämä ei edelleenkään poista mahdollisuutta, että kantelu todetaan aiheettomaksi. Ja aiheetonkaan kantelu ei tarkoita sitä, että kantelijoitten pitäisi menettää kasvonsa ja hävetä sen vuoksi. Kantelu on vilpitön silloin kun se hakee asiassa oikeamielisyyttä. Ei tässä varmistakaan ole kysymys ihmisistä, jotka toimivat jonkinlaisina elämäntapakantelijoina ja kutsumushäirikköinä. Eivät he ole raakalaisia ja pahiksia, jotka kyttyröivät kenkusti talousjohtajalle ja arkkipiispalle.