VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#503: NYT RIITTÄÄ - projekti - KUINKA PALJON SUSIENSUOJELU MAKSAA?

Huutokaupasta joukkomurhan suunnitteluun.

Tässä aloitteessa on huomattavan paljon yhtäläisyyksiä populistisiin kannanottoihin. Vihapuheilla etsitään syntipukkia milloin mihinkin ongelmaan. Adressilla on pyrkimys saada muutosta susipolitiikkaan tarjoamatta mitään vaihtoehtoa tilalle, vaikka osa allekirjottaneista kuvittelee aloitteen olevan hyväksi susille itselleenkin. Aloite pohjautuu tunteiden ohjaamaan järjenkäyttöön, jossa järjen ohjauksella ei ole mitään tekemistä loogisen ajattelun kanssa. Järki ei keskustele aivojen kanssa, vaan tunne.

Susikannan koon arvioimisesta käydään huutokauppaa, jossa suurimman tarjouksen ilmoittaneella oletetaan olevan totuudesta realistisin käsitys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen puolueettomia laskelmia pidetään jopa valheellisina, silti samalla unohdetaan esimerkiksi Sirkka-Liisa Anttilan arvioivan susien lukumäärän täysin mututuntumalta.

Susiin kohdistuva vihanpito on sallittua ja rajoittamatonta, sillä on aivan erilainen legitiimiys, kuin ihmisiin kohdistetuilla vihapuheilla. Populistinen vihapuhe tavoittelee aina oikotietä onneen, siinä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun unohdetaan se, ettei tämä hyvän asian tavoittelu ulotu kaikille. Joukkomurhassa on vain näennäisiä voittajia ja todellisia häviäjiä, eikä koskaan yleistä oikeudenmukaisuutta. Populistit eivät kykene pitkäjänteisiin ja kestäviin ratkaisuihin. He eivät myöskään kykene loogiseen ajatteluun, koska järjenkäyttö ei etene omaa nenää pidemmälle.

Miten ihmeessä me voidaan väittää luonnonsuojelun olevan liian kallista touhua? Luonnon, ihmisten ja eläinten hyvinvointia tulee jakaa oikeudenmukaisesti, niistä ei pidä tinkiä tukeakseen ihmisten taloudellisia intressejä. Luonnon tarpeellisuus ei ole mitattavissa rahassa, koska se on korvaamaton. Ilman luonnonsuojelua meidän elinkeinoelämällä ei ole tulevaisuutta.

Oikeistopopulistit haluavat aina syyttää yhteiskunnan epäkohdista tukea ja avustuksia saavia ryhmiä. Tässä tapauksessa tämä hyysättävä ryhmä on sudet. Vanhustenhoito saataisiin kyllä kuntoon, jos siihen vain riittäisi poliittista tahtoa, ilman viattomien kärsimyksiäkin. Milloinhan yhteiskuntamme varakkaimmat jäsenet alkavat tässä(kin) asiassa kantamaan oman kortensa kekoon? Verojen olematon progressiivisuus tuottaa suurimman taakan köyhimmälle ja syrjityimmälle väestönosalle ja lisäksi laittaa ne vielä toimimaan toisiaan vastaan.

Silloin, kun metsässämme riittäisi luonnonvaroja kaikille, niin meidän ei tarvitsisi niistä keskenään taistella. Ihminen haluaa kuitenkin jostain syystä omia kaiken itselleen, ei ihme että se synnyttää ongelmia. Ehdotukseni on, että ihmiset alkaisivat toimimaan eläinten hyvinvoinnin puolesta. Tavoiteltaisiin niin suurta riistakantaa, että siitä riittäisi ravintoa niin ihmisille, kuin pedoillekin. Tähän päästäisiin luonnonvarojen yhteisomistuksella, joka laittaisi meidän kulutuksen kestävälle tasolle. Ihminen voisi luopua massiivisesta maataloustehotuotannostaan, jossa kotieläimillä ei ole mitään muuta arvoa, kuin taloudellinen arvo. Ruokaympyrä tulisi laittaa uusiksi, koska nykyistä lihankulutusta luonto ei kestä.