VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Oma kokemus susista on se, että hevoset tulivat kesällä aitauksessa (5 sähkölankaa, myös se yksi matala "susille") juoksivat niin pitkälle, että pääsivät toisen lauman luo. Tässä oli onnea matkassa. Kumpikaan hevosista ei loukkaantunut, ihmisiä ei loukkaantunut, vain aitaa meni rikki kymmenen metriä. Kyllä, aitaus on maalla, ja siellä asutustihentymässä. Siellä lapset odottavat koulubussia tai -taksia. Aluella liikkuu seitsemän hengen lauma. Kyllä, seitsemän suden lauma.
Nyt susi on jo "haistellut" ihmistä. Vai mitä on, kun susi seuraa aikuista, lasta ja koiraa? Millaista tuntuisi olla nuo ihmiset Turun ulkoilualueella?

Näin hevosharrastajana, metsässä liikkujana mietin miten suojaan itseni. Pitäisikö mennä jonkin sortin itsepuolustuskurssille? "Kuinka puolustat itseäsi 1-7 sutta vastaan, jos tilanne sitä vaatii?"

Asun itse maahanmuuttajakerrostalolähiössä, joten koen täällä olevani varsin kaukana susista. Hevoseni kuitenkin asuu maalla, putkitarhassa muiden kanssa. Sehän on kuin noutopöytä susille.

Niin kuin aiemmin on kirjoitettu susikannan voimakas vahvistuminen aiheuttaa
- marjastajille, sienestäjille, metsästäjille, luonnossa liikkujille, ratsastajille sekä taajaman ulkopuolella asuville
- voimakkaan pelon tunteen sekä potentiaalisia ja todellisia uhkatilanteita kuten jo Köyliön tapahtumasta voi todeta. Se että susi käy ihmisen vieressä koiran kimppuun, on jo todella röyhkeää ja tuomittavaa häiriökäyttäytymisenä.
Ratsastin itse 2000-2003 yksin metsissä, joissa nykyään liikkuu tämä nimenomainen seitsemän hengen lauma. En todellakaan ratsasta siellä enää. Isäni mukaan, joka on metsästäjä, peurat ja hirvet ovat levottomia ja niitä jahdataan selvästi, ja niin kuuluukin olla. Peurat ja hirvet kuuluvat suden ravintoympyrään.

Susikannan voimistuminen koskettaa jokaista metsässä liikkuvaa tai kaupunkialueen ulkopuolella asuvaa ihmistä. Niin kauan kun susi assosioi ihmisen noutopöydän tarjoilijaksi (koirat) ovat ihmiset myös alttiina vaaratilanteille. Mielestäni on tyrmistyttävää, että yhden pedon suojelun takia kuntien kustannukset (psykologit, koulukuljetukset jne. ) nousevat ja ihmiset joutuvat elämään sydän syrjällään lastensa, lemmikeidensä ja elinkeinonsa (porot) tähden.

Mikäli Kanadassa tapahtuneen malli pitää paikkansa ei kohdista 3 ja 4 olla enää kaukana. En haluaisi todistaa sitä päivää, jolloin lehdestä saa lukea lapsen jääneen suden namupalaksi koulumatkalla.