AD/HD-aikusten puolesta

Lääkitykseni on liian kallis ja olen joutunut jättämään concertan osittain pois käytöstä. Välillä olen ollut noin viikon ilman, joskus jopa kolme viikkoa. Tästä on seurannut mm. se, että olen sairastunut vähitellen vaikeaan masennukseen ja nyt olen pitkällä sairauslomalla. Lääkekulut kuukaudessa on tällä hetkellä noin 150 - 200 e. Kummastakaan lääkkeestäni en saa kelakorvausta. Masennuslääke on liian uusi ja saan senkin kokonaan itse maksaa. Tiesin, että näin tulee käymään, mutta minkäs teet? Raha ei puissa kasva eikä sitä maasta löydä, vaikka kuinka pää painuksissa ulkona kulkisikin. Perheessä menee ruokaostokset lääkitykseni edelle, luonnollisesti. Ruokaa tarvitsee jokainen. En näe töihinpaluuta enää realistisena vaihtoehtona. Ajatus on varmaankin masentuneen ihmisen ajatus, mutta en jaksa enää taistellakaan. Vuosikausia olen joutunut pakottamaan itseni töihin ja pinnistellyt kovasti, että olisin ns. yhteiskuntakelpoinen. Pakko se on hyväksyä, etten ole eikä minusta sellaista enää tule.

Kun käyttämäni lääkkeet eivät kuulu korvattavien piiriin, niin eihän se korvauskatto tule täyteen edes. Minusta tämä on suorastaan loukkaavaa ja aika nurinkurista, ottaen huomioon sen, että lääkemenot ovat vähintään tuplaantuneet viime vuodesta. Tuon sortin Kela-nurinkurisuus ei mene minulla jakeluun, ehkei tarvitsekaan.