Emme äänestä sukupuolineutraalia avioliittoa kannattavia

Homoudesta…

Homoudelle yritetään saada jokin kaunis nimi. Puhutaan kaunistellen ja häpeillen sukupuolisesta vähemmistöstä kuin jostakin rodusta.  Jos rotu tai perimä olisi kysymyksessä, se olisi kuollut jo aikoja suku­puuttoon. Kysymyshän on seksuaalisesta häiriintyneisyydestä, luonnonvastaisesta  luonnot­to­muudesta, perversiosta, jota esiintyy erityisesti länsimaisessa rappiossa. Afrikkalaisten sananpal­veli­joiden mukaan ongelma siellä on lähes tunte­maton.  Historiallisissa kehyksissä  homoutta esiintyi erityisesti yhteisöissä ennen niiden tuhoutumista. Professori Aapeli Saarisalo, joka teki arkelogisia kaivauksia ja tutkimuksia lähi-idässä 50 vuoden ajan, luennoi aiheesta yli 20 vuotta takaperin,  rappiosta, missä kansat elivät juuri ennen kuin kaiken peittänyttä tuhkakerrostumaa. Jumala edelleenkin säätää  kansakuntien asumisen ajat ja rajat (Apt.17:26 ).   

On käsittä­mätöntä, että nykysuomen poliitikot ovat niin syvässä  henkisessä ja hengellisessä  rappiossa, että sukupuo­lisesti neutraalista avioliittosta edes keskustellaan puhumattakaan, että sellaiseen yritetään sekoittaa koko kansa lainsää­dän­nöllä. Lipposen hallitus aloitti tuon rappiokierteen, jolle ei näy loppua. Samat voimat, jotka romuttivat avioliiton, vaativat nyt homoille avioliittoa. Eikö siellä ole enää yhtään miehistä miestä, joka nousisi seisomaan ja Kyösti Kallion tavoin julistaisi: ”Vanhurkaus kansakunnan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä”?

On täysin eri asia jos yksilöt harrastavat homoutta, eläimeen sekaantumista, lasten uhraamista epäjumalille jne., kuin se, että koko kansa lainsäädännöllä vedetään siihen. Mooseksen lain mukaan nuo mainitut rikkomukset olivat samassa linjassa ns. verivelan alaisia rikkomuksia joista seurasi kuoleman rangaistus, jonka kansa oli velvollinen tuomitsemaan ja panemaan täytäntöön, tai muutoin se itse joutui syynalaiseksi:  ”… pitäkää ne säädökset, ettei teitä oksentaisi ulos se maa, johon minä vien teidät asumaan” (3.Ms.20). Jumala säätää edelleenkin kansakuntien asumisen ajat ja rajat (Apt.17:26).

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ei mieheksi ja mieheksi tai naiseksi ja naiseksi (1.Ms.1:27). Jumala ja Hänen oikeutensa eivät ole muuttuneet eivätkä muutu. Vielä tuhannen vuoden kuluttua se on kirjaimellisesti sama, kuin tänä päivinä. Hän rakastaa syntistä ihmistä, mutta vihaa ja tuomitsee synnin, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Piispojen ja kirkon siunaamisilla on merkitystä vain, jos ne ovat sopusoinnussa Raamatun sanan kanssa.  Jeesus sanoi: ”Te olette maailman suola, jos suola käy mauttomaksi, se ei kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi”. Juuri näin on käymässä luterilaiselle kirkolle. Homouteen viitaten Uusi Testamentti puhuu luonnonvastaisista häpeällisistä himoista, sydämen himojen saastai­suudesta, oman ruumiinsa häpäisemisestä, riettaudesta, villiintymisestä, kelvottoman mielen vallassa olemisesta, sopimattomien tekemisestä jne. (Room.1.), asioista joita media kutsuu  ’rakkaudeksi’.  

Kaikkille ihmisille, myös homoille on olemassa toivo sillä: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2.Kor.5:19).  Jeesuksen veri vuoti myös näiden verivelan alaisten rikkomusten tähden ja Hän otti pälleen niistä seuranneen rangaistuksen. Hän voi puhdistaa ja vapauttaa ihmisen kaikista sellaisista orjuuden siteistä. Niin kuin eräs homojen keskuudessa työtä tekevä piispa (ei suomalainen) sanoi: ”Homous on demoni, kun se ajetaan ulos, niin homous lähtee saman tien.”   

Mauri Vilponen