Suojellaan Siuron arvokkaat metsät

Kunnallisessa päätöksenteossa pyritään usein kompromissiin, mikä suojeluasioissa on usein sama kuin ei mitään. Yllä kommenteissa on mainittu kehrääjä, joka kesäöinä surisi vielä 30 vuotta sitten Tampereen puolella, Tohlopin länsipuolisessa laaksossa, vaan eipä surise enää, vaikka sinne onkin jätetty vähän metsää ja pusikoitunutta peltoakin. Tila on liian pieni ja ihmisiä liian paljon.

En tiedä, minkälaisia paineita Nokialla on Siuron alueen asutuksen kasvamiseen ja kaavoittamiseen, mutta jos sellaisia käsityksiä on, niin varmasti aloitteen ehdottamat alueet tuntuvat suurilta.

Valitettavasti aloitteen luontokuvaukset eivät ole sellaisia, joita olisi helppo lukea, ymmärtää ja sisäistää. Toivottavasti aiheeseen liittyvissä lehtijutuissa (joita en ole vielä kaikkia lukenut) on osattu tiivistää asiaa. Käävät ja sienet eivät valitettavasti tavallisen kuntalaisen ja kunnallispoliitikon mielestä tunnu suojelun arvoisilta asioilta.

Suuri osa aloitteen alueista on aika kallioista ja siten asutukseen kelpaamatonta, ja soinen uoma liian märkää, mutta jos jotenkin saisi viestittyä, että "yhtenäisyys" tai "luontokäytävät" pitävät luonnon "kokonaisuuden" parempana, niin ehkä aloite voisi mennä läpi - vaikka monet poliitikot nimenomaan haluavatkin tehdä päätöksiä ja jättää sormenjälkensä sinne sun tänne...