HÄTÄHUUTO LÄNTISEN KESKISUOMEN SOIDEN JA VESIREITTIEN PUOLESTA

#23: -

Turpeesta, luonnontilaisella suolla, on vettä 90 prosenttia. Vastaa lähes vastaavan kokoista järveä. Mutta missä järviä vielä kuivatetaan?

Soiden ojituksesta, olipa se metsä- tai turveojikkoa, aiheutuu Suomessa mittavat tulvahaitat joka vuosi syksyin keväin. Suovesi valahtaa ojia pitkin vesistöihin vauhdilla, mitä ei tapahtuisi luonnontilaisen suon osalta. Ojista tuleva kiintoaine kaiken lisäksi mataloittaa virta- ja järvivesiä paksuilla lietekerroksilla yhä pahentaen tulvaherkkyyttä. Hapenkulutuksen  voimakkaasti kasvaessa lietekerrostumissa myös sedimenttien ravinteet muuttuvat liukoisiksi lisäten levä- ja kasvimassaa mikä edelleen pahentaa tulvaherkkyyttä. Vesistöjen sisäinen ravinnekuormitus alkaa.

Entä miten tulvia ehkäistään Suomessa nyt? Ruoppaamalla (liejut, ravinteet, metallit ja myrkyt liikkeelle) ja rakentamalla satoja miljoonia euroja maksavia tulvasuojelurakenteita. Ja millähän rahalla? No meidän verorahoillamme tietenkin, mutta Vapo ei kustannuksiin osallistu. Pahempi juttu  tulvarakennelmissa on sekin, että ne vain heikentävät vedenlaatua entisestään. Ovat toki toiminnaltaan epävarmoja, mutta sentään hyvin hitaita ja vaikeita rakentaa, jos se nyt hädässä lohduttaa.

On vaikea löytää toista liiketoiminta-alaa, jossa vahinkojen aiheuttaja ei joudu edes taloudelliseen vastuuseen ympäristön pilaamisesta, mutta turvetuotanto sellainen bisnes on. Tokko sitä isosti kannattaa kehua? Jos vielä mietimme yleistä yhteiskuntamoraalia ja kansalaisilta vaadittua ympäristövastuuta, voi todeta, ettei mainitunlainen oman vastuun kieltäminen ja pakoilu ainakaan hyvänä esimerkkinä ole meille pulliaisille. Turpeenkaivuulla on pitkät jäljet.