IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Tuli viime viikonloppuna tutkittua kesällä rakennettua pintavalutuskenttää ja sen toimivuutta, tässä pintavalutuskenttä mallissa jätevesi pumpataan kentän yli suoraan lähellä virtaavaan Pihlaspuruun, josta se sitten erivaiheiden kautta lorahtaa Puulan Siikaveteen.
Tämä on sitä parasta käyttökelpoista tekniikkaa BAT (Best Available Techniques), oikeen annettu englanninkielinen nimikin, ja joka myös lupaehdoissa on määritelty.

Kun tuohon kenttään ei vesi pitkien sadejaksojen aikaan ehdi imeytyä, se virtaa suoraan kentän yli, kentän takana olevaan valumisojaan, ja siitä eräänlaisen säiliön kautta Pihlaspuruun ja Siikaveteen.

Kentän valumisojan, joka sijaitsee pintavalutuskentän takana, ei ole minkäänlaista suojavallia estämässä vedenvirtausta, siis suodatusta valumisojaan. Tämän ojan kautta kentältä suodattuneen veden pitäisi ”ns. puhtaana” virrata suolta ulos.

Entäpä talvella kun kenttä on jäässä?

Nähtävästi tuollainen pintavalutuskenttä suodattaa vain ja ainoastaan kiintoainesta (ja senkin arveluttavasti), siis turpeen pois, mutta ei suodata liuennutta humusta pois vedestä, vaan humuksen värjäämä jätevesi valuu sellaisenaan alapuolisiin vesistöihin.

Ymmärrän täysin sen, että luonnontilaiselta suolta tuleva vesi ruskeaa ja humuksen värjäämää, mutta ei sieltä niin paljoa vettä tule koskaan kuin jostain satojen hehtaarien suuruiselta turvetuotantoalueelta, jonka virtausta vielä isoilla pumpuilla autetaan.

Yksi hyvä pointti tässä kuitenkin on turpeennostajan kannalta, se että tuo taannoin mainitsemani hävikki jää pienemmäksi ja sen voi sitten kerätä siitä pintavalutuskentältä talteen.

Tämän vois poliitikotkin käydä toteamassa ja käsittääkseni ympäristöministeri on jo jalkautunut ja käynyt näillä Keski-Suomen turvesoilla.