Suomen on ratifioitava yk:n vammaisten ihmisoikeussopimus viipymättä.

Asia on enemmän kuin tärkeä, meitä vammaisia on paljon ja monella eri tavalla vammautuneita. Kehitysvammaiset ovat oma ryhmänsä ja heitä on paljon ja vamma-asteita on yhtä paljon kuin vammautuneitakin. Heidän asiansa ovat olleet retuperällä aina, nyt on pikkuhiljaa tajuttu heidänkin ihmisyytensä ja että heillä on samat oikeudet kuin ns. terveillä ihmisarvoiseen elämään, oikeus työhön, rakkauteen ja yhteiselämään ja että intimiteettisuoja koskee myös heitä.

 Toinen ryhmä on syystä tai toisesta fyysisesti vammautuneet,liikuntarajoitteiset, afasiapotilaat, muut aivovammapotilaat kuulo/puhevammaiset ja näkövammaiset=heikkonäköiset ja sokeat jne.

 On liikuntaesteitä, paikkoja, joihin ei pääse edes sauvoja käyttävät pyörätuoleista nyt puhumattakaan. Ei löydy minkäänlaista opastusta aistivammaisille eikä muillekaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, tässä nyt kuitenkin pikkusia esimerkkejä nyky tilasta.

 Omasta perheestäni löytyy kehitysvammaisia, näkövammaisia, mielenterveyteen liittyviä sairauksia, tapaturmista ja sairaudesta johtuvia vammautumisia. Itse olen reumaatikko ja kärsin pahoista nivelrikoista, joudun käyttämään apuvälineitä liikkuessani ja melkein päivittäin yleisillä paikoilla, liikkeissä ja virastoissa käydessäni törmään esteisiin, jotka estävät kulkuni sinne, missä minun olisi asiani hoidettava.

 Toivottavasti saamme tällä adressilla myös jotain aikaiseksi, että tämänkin jansan ääni, ns. "huutavan ääni korvessa", kuuluisi päättäjien korviin ja he tekisivät päätöksensä sen mukaan eli ratifioitava YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus välittömästi.