Keskuspuistoa ei saa supistaa

Usein kuvittelemme, ettei koidu suurta haittaa, jos rakennetaan Keskuspuiston laidat täyteen. Nehän ovat miellyttäviä asuinalueita. Asun itsekin Keskuspuiston laidalla, Ruskeasuolla, missä talot rakennettiin 1950-luvulla (asukasmäärä 700 as.). Miksi samaa ei voisi toistaa nykyisinkin? Ero nykypäivään on siinä, että nykyrakentamisessa rakennusmassojen koko ja ihmisten määrä ovat aivan toista luokkaa, jolloin myös paine lähipuistoon kasvaa suureksi. Tarvitaan myös paljon teitä ja polkuja, jotka vievät tilaa metsältä. Ei ole kyse vain taloriveistä vaan metsän muuttamisesta risteileviksi kulkuteiksi erilaisiin käyttötarkoituksiin. Keskuspuisto on koti myös monille kasvi- ja eläinlajeille. Pöllöjä, haukkoja, monia pikkulintulajeja, kettuja ja kasvilajeja asuu turvallisesti metsän siimeksessä. Me ihmiset olemme myös niiden ääni. On pidettävä metsässä asuvien kasvien ja eläinten puolta, koska ne eivät itse voi edustaa omaa asiaansa. Meidän tehtävämme on olla kaikkien Keskuspuiston eläinten ja kasvien ääni, Metsän huuto!

Metsän merkitys on suuri. Yhtenäistä metsää ei voi korvata polkuverkostoilla, joiden läpi paistaa asutus. Kaupungin kasvulle on osoitettavissa monia käyttöalueita kuten raideliikenteen varret ja metroasemien ympäristöt, jotka tarvitsevat uutta elämää ja tehokasta kaupunkimaista asutusta.