Vesistöjen puolesta - Stop Talvivaara

Emäntä ei kestänyt "Talvivaaran hajuja", otti ja lähti. Pakkasi tavaransa Louis Vuittonin matkalaukkuihin, starttasi puoleksi pankin omistaman vuoden 2013 Audi A4:sen, aikoi huristella kohti pääkaupunkiseutua, pelkät perävalot vilahtivat korpikuusten katveesta . Noh, ei siinä mitään. Vähän musiikkimiehenä harmitti, kun oli emäntä ottanut mukaansa rakkaimman ja ainokaisen arvokkaan materiaalisen esineen jonka henkilökohtaisesti omistin, Gibsonin Les Paul Standard -merkkisen kitaran.
Noh, ei siinä mitään, vaikka hopealusikat, Tiffany -lamput ja  Chesterfieldin nahkasohvaryhmittymä kalliin kelohonkatuvan lisäksi menivät jaossa epätasaisesti jäi minulle sentään jotain. Isohko siivu pressukangasta, lapinleuku ja muutama euron kolikko. Noh, ei siinä mitään, laitoin lapinleukun "laulamaan" ja äkkiä oli seipäät valmiina aseteltavaksi "pyramidimuotoon" ja pressukankaasta tuli hyvä suojapeite seipäiden ympärille, uusi kotakoti valmistui kymmenessä minuutissa. Noh, ei siinä mitään, sijoitin viimeiset rahavarani muutamaan Pirkka-olut tölkilliseen, suolaan ja pippuriin. Siinä kodan edustalla nuotion ääressä rusakkoa paistellessa ja olutta hörppiessä sain idean musiikki-instrumenttiin. Rakensin illan hämyssä Pirkka-oluttölkistä kaikukopan kitaraan, kitaran kaula vanhasta harjanvarresta ja kielet kitaraan taivuttelin, hioin ja katkoin vanhasta ruosteisesta piikkilangasta.
Noh, ei siinä mitään, nyt aika kuluu rattoisasti kodan edustalla itsetehdyllä kitaralla BLUES-musiikkia soitellen, säveltäen ja sanoituksia kehitellen, sanoituksia Talvivaaran kaivoshökötyksestä raapustan lyijykynänpätkällä printattujen "Talvivaara-projektin" ympäristövaikutusarviointipaperien puhtaalle valkealle puolelle . . . . .
Nuotio rätisee ja revontulet leikkisästi heilahtelevat sinisten vaarojen huippujen päällä. Iltarukkouksessa en itelleni mittää pyyvä, jos kuitenkii taivvaan herra hieman muistaesi varjella Nuasjärven planktonpopulaatiota, etteivät iha kokisi apokalyptistä tuhoa