IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Turvetuotantoalueiden ympäristölupakäytäntö on mieletöntä. Lupaehtojen väitetään olevan "tiukkoja" ja joka käänteessä turvetoimijat hehkuttavat miten erinomaisella vastuullisuudella ne huolehtivat kuivatusvesien puhdistamisesta.

Kun turvekentillä kävi tänäkin vuonna katsomassa sitä ns. vesiensuojelua, ei voinut kuin järkyttyneenä hämmästellä voiko tuo luonnon raiskaaminen olla lakien ja lupien mukaista. Eiväthan valutuskentät pidätelleet lietevalumia mitenkään. Kuravesi tulvehti valtoimenaan ojiin ja liejukentiltä oli kaivettu luvattomia oikaisuojia valunnan nopeuttamiseksi. Monia lietepidättimiä oli rikki ja väärin asennettuina, turvekerrokset kelluivat ojissakin ja putket syöttivät kuraa valutuskenttien ohi. Eivät taatusti olleet ympäristölupien mukaisia, mutta lupaehtojen ns. ”valvonta” onkin annettu turveyhtiöille ja –urakoitsijoille itselleen.

Miten turvelupia voidaan myöntää, kun lupaehtojen noudattamista ei kyetä valvomaan? En usko, että viranomaiset olisivat jalkautuneet noille lietekentille tarkastamaan toimivatko päästöjen vähentämiseksi tarkoitetut ja luvissa määritellyt rakenteet myös käytännössä. Jos tarkastuksia olisi tehty, nuo turvekentät olisi suljettu välittömästi.

Viranomaisvalvonnan puuttuminen on seurausta valtiovallan (poliitikkojen) toimista karsia ympäristönsuojelun määrärahoja ymmärtämättä millainen tuhovaikutus leikkaamisella on suo- ja vesiluonnon tilaan. Merkityksellistä on sekin, että valtion esimerkki johtaa yleisten moraalikäsitystenkin löystymiseen. Jos luonnon suojelu on päättäjillemme toisarvoinen asia, ei siihen ole suurempaa kiinnostusta kansalaisillakaan. Miten tähän holtittomuuteen on päädytty?

Uskon, että viranomaiset noudattavat lakeja, mutta heitä ei riitä valvomaan turvelupaehtojen noudattamista. Sellainen järjestelmä ei vastaa tarkoitustaan luonnon ja vesistöjen suojelemiseksi. Pilaamislupia ei pidä myöntää, jollei niiden valvontaan anneta valtiovallan taholta välttämättömiä resursseja. Luonnonsuojeluun suunnatut ELY-keskusten määrärahat ja tärkeät virat on karsittu minimiin, eläköityvien tilalle ei viranhaltijoita palkata ja vanhojakin virkoja lakkautetaan. Seuraukset näkyvät järkyttävällä tavalla. Keiden etua tällä varjellaan, ei ainakaan kansalaisten?

Luonnonsuojelulainsäädäntö on vanhentunut mahdollistaen luonnon vastuuttoman hävittämisen ja sitä käytetään törkeästi hyväksi. Nämä asiat ovat poliitikkojen käsissä ja luonnonsuojelupolitiikka sekä -säädökset heidän on viivyttelemättä saatettava vastaamaan sivistysvaltiolle ominaista tasoa. Suo- ja vesiluonnon elinkyvyn säilymiselle sillä on erityinen merkitys.
Ympäristörikoksista ja -rikkomuksista on säädettävä ja otettava viimeinkin käyttöön tuntuvat rangaistukset myös turvetoimijoiden laittomuuksiin ja lain on oltava sama kaikille.