HÄTÄHUUTO LÄNTISEN KESKISUOMEN SOIDEN JA VESIREITTIEN PUOLESTA

Turvetuotantoalueiden ympäristölupakäytäntö on mieletöntä. Lupaehtojen väitetään olevan "tiukkoja" ja joka käänteessä turvetoimijat hehkuttavat miten erinomaisella vastuullisuudella ne huolehtivat kuivatusvesien puhdistamisesta.

Kun turvekentillä kävi tänäkin vuonna katsomassa sitä ns. vesiensuojelua, ei voinut kuin järkyttyneenä hämmästellä voiko sellainen luonnon raiskaaminen olla vieläpä lakien ja lupien mukaista. Eiväthan valutuskentät pidätelleet lietevalumia mitenkään. Kuravesi virtasi valtoimenaan ojiin ja liejukentiltä oli kaivettu ylimääräisiäkin oikaisuojia valunnan nopeuttamiseksi. Monia lietepidättimiä rikki ja väärin asennettuina, turvekerrokset kelluivat ojissakin ja putket syöttivät kuraa valutuskenttien ohi. Ei takuulla olleet ympäristölupien mukaista, ja jos olivat, niin lupaperusteet ovat kyllä täyttä sutta.

Miten turvelupia voidaan myöntää, kun lupaehtojen noudattamista ei kyetä valvomaan? En jaksa uskoa, että viranomaiset olisivat jalkautuneet noille lietekentille tarkastamaan toimivatko päästöjen vähentämiseksi tarkoitetut ja luvissa määritellyt rakenteet myös käytännössä. Jos tarkastuksia olisi tehty, nuo turvekentät olisi suljettu välittömästi.

Viranomaisvalvonnan puuttuminen on seurausta valtiovallan (poliitikkojen) toimista karsia ympäristönsuojelun määrärahoja ymmärtämättä millainen vaikutus sellaisella leikkaamisella on maamme suo- ja vesiluonnon tilaan. Merkityksellistä on myös se, että valtion esimerkki johtaa yleisten moraalikäsitystenkin löystymiseen. Jos luonnon suojelu on päättäjillemme toisarvoinen asia, ei siihen ole suurempaa kiinnostusta kansalaisillakaan.

Uskon, että viranomaiset noudattavat lakeja, mutta heitä ei riitä valvomaan lupaehtojen noudattamista. Eihän sellainen järjestelmä lainkaan vastaa tarkoitustaan luonnon ja vesistöjen suojelemiseksi. Pilaamislupia ei pidä myöntää, jollei niiden valvontaan anneta valtiovallan taholta välttämättömiä resursseja. Luonnonsuojeluun suunnatut ELY-keskusten määrärahat ja tärkeät virat on karsittu minimiin, uusia viranhaltijoita ei palkata ja vanhojakin virkoja lakkautetaan. Seuraukset näkyvät järkyttävällä tavalla.

Luonnonsuojelulainsäädäntö on vanhentunut mahdollistaen luonnon vastuuttoman hävittämisen ja rahan ahneudessa sitä käytetään törkeästi hyväksi (luonnossa ja turvekentillä kulkevat tietävät ketkä hyväksikäyttäjiä ovat). Nämä asiat ovat pitkälti poliitikkojen käsissä ja luonnonsuojelupolitiikka sekä -säädökset heidän on viivyttelemättä saatettava vastaamaan sivistysvaltiolle ominaista tasoa. Suo- ja vesiluonnon elinkyvyn säilymiselle sillä on nyt erityinen merkitys. Ympäristörikoksista ja -rikkomuksista on säädettävä ja otettava oikeutetusti käyttöön tuntuvat rangaistukset myös  turvekenttien toimijoille ja lain on oltava sama kaikille.