Kansanäänestys kaksikielisyydestä

Mitä tapahtuisi jos suomenkieliset eivät enää opi ruotsia, ja ruotsin taito vähenee tai jopa osittain katoaa "pakkoruotsin" opetuksen loppuessa:

- 1920 Kansainliitto päätti, että Ahvenanmaa jää Suomelle. Suomi sitoutui tuolloin takaamaan väestölle ruotsin kielen, kulttuurin ja paikalliset tavat. Yksi esimierkki kielen takaamisesta on se että Ahvenanmaan viranomaisilla/virkamiehillä on käsittääkseni oikeus käyttää ruotsinkieltä ollessaan tekemisissä "manner"-suomalaisten viranomaisten/virkamiesten kanssa. Jos Suomessa ei enää osata ruotsia, Ahvenanmaalla saattaisi olla mahdollisuus "vetäytyä" Suomesta?

- monen lain mukaan, ruotsinkielisillä on oikeus saada palveluita Suomessa ruotsiksi. Ruotsinkieliset eivät itse pysty takaamaan palveluita sillä heitä on liian vähän. Montaa lakia, ja tietenkin myös perustuslakia täytyisi silloin muttaa.

kaksikielisyydestä:
On tavallaan harmillista tällainen kielen "kuoleminen", mutta käytännössä kaksikielisyyden idea on jo pystyynkuollut, jo siitä syystä että ruotsia puhuu niin harva suomenkielinen ja jos todellakaan ei osaa suomea, niin on useimmiten pakko asioida englanniksi.

Pohjoismaiden yhteistyöelimissä tuskin suomalaiset pärjäävät ruotsin taidoilla esim tanskalaisten tai islantilaisten puhuessa, vaan joutuvat kuuntelemaan tulkin käännöstä - skandinaviska on ennemminkin utopiaa kuin todellisuutta.

Pääkaupunkiseudulla on jo nyt vaikeaa saada palveluja ruotsiksi esim. Kelassa. Aiemmasta kommentista ei selviä onko Kela ottanut huomioon tapaukset missä asiakas on pyytänyt asioida ruotsiksi osaamatta suomea, ja lopuksi saanut palvelua englanniksi - näitäkin tapauksia on.

Till syvende och sist - olisi varmaankin järkevintä tarjota mahdollisimman monipuoliset opiskeluvaihtoehdot jo kouluikäisille. Hyvä muiden EU-kielten osaaminen auttaa vaihto-oppilaaksi lähtemisessä esim. Erasmuksen puitteissa - englanti, saksa, ranska, italia ovat kieliä mitkä voisivat avata monta ovea nuorelle. Venäjän taidoista olisi luultavasti hyötyä monellakin alalla Suomessa ja myös ulkomailla.

Aikana milloin maahanmuutto muualta kuin Ruotsista on lisääntymässä, ja katsoessa Suomea EU:n jäsenenä, tuntuu tavallaan "vanhanaikaiselta" nähdä Suomi vain ja ainoastaan kaksikielisenä. Samalla Ahvenanmaan ja rannikkoalueiden kysymystä ei voi unohtaa. Olisiko Belgian ja Sveitsin malli missä kieli on yhteydessä maantieteelliseen alueeseen sopivampi vaihtoehto? Nyt olisi aika etsiä luovia vaihtoehtoja.