Psykiatrinen pakkohoito on lakkautettava

 

 

 

 

 

 

 

 

PSYKIATRISET LÄÄKKEET:

  NIIDEN VAHINGOLLISET SIVUVAIKUTUKSET

Kuka tahansa, joka kahlaa läpi

  kliininen farmakologia -osan lääkepakkauksen tuoteselosteesta, päästäkseen sivuvaikutusten listaan, ansaitsee aplodit tästä urotyöstä. Tästä ja muista syistä ilmaisu "tietoinen suostumus" psykiatrisista lääkkeistä puhuttaessa on harhaanjohtava. Kuitenkin niille, joilla ei ole taipumusta tällaisiin urotöihin, seuraavassa on lista:

 

  RAUHOITTAVAT AINEET, psykoosilääkkeet

  aiheuttavat toistuvasti vaikeuksia ajattelussa, huonoa keskittymiskykyä, painajaisia, emotionaalista tylsyyttä, masennusta, epätoivoa ja seksuaalisia häiriöitä. Fyysisesti ne voivat aiheuttaa : tardiivia dyskinesiaa - äkillisiä kontrolloimattomia lihaskramppeja ja kouristuksia sekä kiemurtelevia , vääntelehtiviä liikkeitä erityisesti jaloissa, kasvoissa, suussa ja kielessä, vääntäen kasvot irvistykseen. Ne sisältävät myös akatisian, joka on vakava rauhattomuustila, joka tutkimusten mukaan voi aiheuttaa kiihtymystä ja psykoosin. Mahdollinen kuolemaan johtava vaikutus on Neuroleptic Malignant -syndroomalla (pahanlaatuinen psyykelääkkeistä johtuva oireyhtymä), johon kuuluu lihasten jäykkyys, muuttuneita mielentiloja, epäsäännöllinen pulssi tai kohonnut verenpaine ja sydänoireita.

  RAUHOITTAVAT AINEET, bentsodiatsepiinit

  voivat aiheuttaa uneliaisuutta, pyörrytystä, sekavuutta, hermostuneisuutta, seksuaalisia häiriöitä, HALLUSINAATIOITA, painajaisia, vakavaa masennusta, äärimmäistä rauhattomuutta, unettomuutta, pahoinvointia ja lihasvärinää. Epileptiset kouristukset ja kuolema ovat seuranneet , kun on yhtäkkiä lopetettu miedompien rauhoittavien käyttö. Siksi on tärkeää, ettei niiden käyttöä koskaan lopeteta yhtäkkiä tai ilman asianmukaista lääkärinvalvontaa, vaikka lääkkeitä olisikin käytetty vasta parin viikon ajan.

  SEDATIIVI-HYPNOOTIT

  eli rauhoittavat unilääkkeet aiheuttavat usein yllämainittuja sivuvaikutuksia, kuten myös krapula-vaikutusta, näkyvää humalatilaa, koordinaatiokyvyn puutetta (ataksiaa) ja ihottumaa.

  MASENNUSLÄÄKKEET

  (trisykliset)  voivat aiheuttaa horrostilaa, uneliaisuutta, apatiaa, ajattelun vaikeutta, sekavuutta, keskittymiskyvyn heikkenemistä, muistiongelmia, painajaisia, paniikin tunnetta, äärimmäistä rauhattomuutta.; myös harhakuvitelmia, maanisia reaktioita, hourailua, kouristuksia, kuumetta, alentunutta valkosolujen määrää (infektioineen), MAKSAVAURIOITA ja sydänkohtauksia sekä halvauksia.

  SELEKTIIVISET, serotoniinin

  takaisinoton estäjät ( SSRI ) voivat aiheuttaa päänsärkyä, kiihtymystilan, unettomuutta, ja outoja unia, ruokahaluttomuutta, impotenssia, sekavuutta ja akatisiaa. On arvioitu, että 10 - 25 prosenttia SSRI:n käyttäjistä kokee näitä sivuvaikutuksia, joihin liittyy usein itsemurha-ajatuksia. vihamielisyyttä ja väkivaltaista käyttäytymistä.

  Vuonna 1997 CandaceB. Pert,Georgetownin yliopiston lääketieteen laitoksen tutkimusprofessori Washington D.C:stä kirjoitti, että SSRI:t voivat pitkäaikaisen käytön jälkeen myös aiheuttaa sydän- ja verisuoniongelmia ihmisille, jotka ovat tällaisille alttiita. Tästä pitkäaikaiskäytöstä on tullut yleinen käytäntö huolimatta puutteellisista turvallisuustutkimuksista. *Vuonna1998 myös Japanilaiset tutkijat raportoivat Lancetissa, brittiläisen lääketieteen seuran julkaisussa, että keuhkoihin voi kertyä huomattava määrä masennuslääkettä ja ne voivat vapautua myrkyllisiin pitoisuuksiin, kun aletaan käyttää toista masennuslääkettä.

  RITALINIA

  (metyylifenidaatti) ei saisi antaa alle 6-vuotiaille lapsille.

  Haitallisiin vaikutuksiin kuuluvat: hermostuneisuus ja unettomuus, liikaherkkyys, anoreksia, pahoinvointi, pyörrytys, päänsärky, uneliaisuus, kohonnut verenpaine ja pulssimuutokset, nopeutunut sydämen lyöntitiheys, angiina, alavatsakipu, ruokahaluttomuus, painon putoaminen, myrkytyspsykoosi. Joillekin lapsille on kehittynyt tahattomia tik-liikkeitä ja nykimistä, jota kutsutaan Touretten syndroomaksi.

  Ihmiskeho on äärettömän monimutkainen biokemiallinen kone, jossa kemialliset reaktiot ja virtaukset tapahtuvat harmoniassa ja rytmisesti toistensa kanssa. Ne tapahtuvat tietyissä järjestyksissä, ja tietyissä määrissä ja tietyissä nopeuksissa. Kun vieras aine, kuten psykotrooppinen lääke tuodaan kehoon, nämä virtaukset ja sisäiset liikkeet häiriintyvät. Lääke voi nopeuttaa, hidastaa, hillitä, peittää alleen tai evätä tärkeät aineenvaihduntaan tarvittavat aineet.

  Tämä on syy, miksi psykiatriset lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Tämä on tosiasiassa se syy, miksi ne edes vaikuttavat millään tavalla. Ne eivät paranna mitään. Ihmiskeho on kuitenkin varustautunut pitämään puoliaan ja vastustamaan tämän kaltaista rikkirepimistä. Kehossa useat järjestelmät taistelevat vastaan yrittäen prossesoida vierasta kemikaalia ja työskentelevät uutterasti tasapainottaakseen lääkkeen vaikutukset.

  Mutta keho kestää vain tiettyyn rajaan saakka. Nopeasti tai hitaasti, systeemi romahtaa. Kuten auto, jota ajetaan raketin polttoaineella, voidaan ehkä saada kulkemaan1500 km/h, mutta renkaita, moottoria ja sisäosia ei oltu koskaan tarkoitettu tällaiseen. Kone hajoaa.

  Ota myös huomioon Thomas Mooren 1998 Yhdysvaltalainen raportti. Moore on terveyspoliitiikan vanhempi tutkija George Washington Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

  Moore arvioi, että Amerikassa kuolee yli 100.000 ihmistä joka vuosi reseptilääkkeiden haittavaikutuksiin ja miljoona ihmistä vahingoittuu niin vakavasti, että he tarvitsevat sairaalahoitoa. Moore kysyy: "Niin huonosti ohjatussa, luonnostaan vaarallisessa systeemissä, kuluttajien täytyy kiinnittää paljon enemmän huomiota käyttämiensä lääkkeiden  vaaroihin. Pystyvätkö he tunnistamaan ottamansa lääkkeen haitalliset vaikutukset, eritoten vaikeasti määriteltävät vaikutukset, kuten väsymyksen ja lievän masennuksen? Onko tämä sellainen lääke, jonka pienikin yliannostus on vaarallinen?