Adressi Israelin tueksi!

Tässä on yksi ydinsyy Israelin olemassaoloon

Isäni syntyi ja kasvoi Saksassa 12-vuotiaaksi, kunnes hänet pakotettiin lähtemään Saksasta, kun natsit tulivat valtaan. Äitini ei ollut näin onnekas. Äitini kasvoi Puolassa siihen päivään saakka, kunnes natsit valloittivat Puolan. Ei ollut mitään paikkaa juutalaisilla, mihin paeta. Enää ei ollut maahanmuutto mahdollista. Koko äitini perhe tuhoutui Holocaustissa. Hän itse on ainoa eloon jäänyt noin 100 ihmisen perheestä.
9-vuotiaasta saakka hän eli yksin. Hänellä ei ollut läheisiä tai kaukaisia sukulaisia. Ei ystäviä, ei naapureita – käytännössä ei ketään, kenet hän tunsi maailmassa. Hän oli selviytynyt hengissä natsien murhakoneiston kynsistä. Hän selvisi vain luontaisella vaistolla – kuin haavoitettu eläin.
Hänellä ei ollut mitään paikkaa, mihin mennä. Mikään maa ei suuressa määrin ottanut vastaan juutalaisia siihen aikaan. Eikä mikään maa tullut väliin lopettaakseen Holocaustin. Tässä on yksi ydinsyy Israelin olemassaoloon - ettei koskaan olisi tällaista tilannetta - ettei juutalaislapsella ole paikkaa, minne mennä.

Se, että seison tässä itsenäisen juutalaisen valtion edustajana, ei ole ainoastaan merkityksellistä, vaan se on hyvin jännittävää. Holocaust ei ollut kansanmurha, ei ainakaan ainoastaan kansanmurha. Ikävä kyllä, ihmiskunnan historia on täynnä kauheuksia. Kansanmurhia on tapahtunut ennen ja jälkeen Holocaustin, vaikkakaan ei siihen mittaluokkaan saakka.
Ainutlaatuisuus tässä Holocaustissa ei ole ainoastaan tämän murhan laadullisuus. Se on ainut kerta ihmiskunnan historiassa, kun kansanmurha on tapahtunut sen seurauksena, jonka rasistinen, ideologinen näkökulma hyvin suunniteltuna aiheutti. Tämä tarina tiedettiin etukäteen. Natsijohtajat eivät piilotelleet aikeitaan, eivät edes ennen valtaanpääsyään. Se oli kirjoitettu, se oli julkaistu – sitä ei edes yritetty kätkeä, mutta maailma ei kuunnellut. Tärkeä asia, jonka me opimme Holocaustin ainutlaatuisuudesta, on se, että meillä ei ole etuoikeutta tuolla tavalla ohittaa radikalismin uhkia, vaikka ne näyttäisivät epärealistisilta.

Kaikki me tiedämme, että kohtaamme tätä myös tämän päivän maailmassa. Omasta mielestäni on erittäin merkityksellistä kertoa näistä näkökulmista nuoremmalle sukupolvelle tällaisessa maassa kuten Suomi. Kiitos sen rohkean moraalisen asenteen, jota osoitettiin II maailmansodan aikana Suomessa - juutalaisyhteisö täällä säilyi. Nuoren sukupolven täytyy ymmärtää, että tämä ei ollut yleistä Euroopassa, vaan tämä mitä oli Suomessa, oli poikkeuksellista. Se on erittäin tärkeää kasvatuksellisessa roolissa myös Jyväskylän kaltaisessa kaupungissa. Toivon, että monet koulut, yliopistot ja muut ottaisivat tilanteesta vaarin ja tulisivat tähän näyttelyyn.

On suuri kunnia julistaa tämä näyttely avatuksi.

Israelin Suomen suurlähetystön lähetystösihteeri Yuval Donio-Gideon piti tämän Holocaust-näyttelyn avajaispuheen 15.3.2010 Jyväskylässä. Tulkkina ICEJ:n Suomen osaston puheenjohtaja Juha Ketola.
Teksti: Marja-Leena Kortelainen