Heinolan Reumasairaalan konkurssi estettävä!

Sitä en kiistä, etteikö reumasairaalalla olisi ollut vaikutusta reuman selättämiseen Suomessa. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelta (kts. linkki aiemmin) vuosittainen lähetemäärä on ollut muutaman potilaan luokkaa. Muiden nähtyjen ja kuultujen haastatteluiden perusteella Heinolaan lähetettyjen potilaiden määrä on pieni myös muualla Suomessa, kuta kauemmas Heinolasta siirrytään.

Tämä kuvastaa sitä, että hoidattaminen Heinolassa on enemmän alue- kuin tarveperustaista. Pitkälti tämä on myös seurausta muna- kana-ilmiöstä, jossa lähialueiden sairaaloissa ei ole alan osaamista - kun se on kuitenkin Heinolassa.

Jos kysyy keneltä tahansa Heinolassa hoitoa saaneelta, onko se laitos korvaamaton - niin onhan se. Kuta kauemmin hoidon aloittamisesta on, sitä korvaamattomampi se on ollut - oikeastikin, sillä etenkin aiempina vuosikymmeninä siellä on todella ollut suomalaisittain ainutkertaista osaamista.

Jos taas menet kysymään samaa jostain Savon tai Karjalan perukoilta, reumasairaat ovat pärjänneet vallan mainiosti ilman hoitoja Heinolassa.

Tietenkin vastaukset ovat nämä, yritäpä viedä kirjasto kirjastonkäyttäjiltä ja kysy mielipidettä niiltä jotka eivät ole kirjastoa nähneetkään. Se totuus reumasairaalan tarpeellisuudesta onkin jossain siellä välissä.

Sen sijaan että tuonne kupattaisiin yhteiskunnallisia varoja, voisi homman hoitaa toisinkin. On vähintäänkin perusteltua, että koko Suomen keskussairaaloissa voidaan antaa hyvää reumahoitoa, tasavertaisesti, asuinpaikasta riippumatta. Sen lisäksi reumasairaalan erikoisosaaminen voitaisiin upottaa johonkin yliopistosairaalaan, jossa voitaisiin jatkaa reumasairaalan perinnettä, tutkimuksia ja hoitoja, jotka saadaan kyllä taatusti jalkautettua tarpeen mukaan muihinkin reumasairaalaan.

Lasta ei pidä päästää hukkaan pesuveden mukana, mutta ei ole myöskään mitään mieltä tarttua johonkin näennäisesti hyvään, joka eriarvoistaa ihmisten hoidon alueperustein, tai tulisi yhteiskunnalle väärinhoidettuna tarpeettoman kalliiksi.

Ja kyllä, rahasta on syytä puhua terveydenhoidossa. Terveydenhoitoa tulee priorisoida, sillä siihen saa uppoamaan helposti valtion koko budjetin ilman mitään jarruja.