Seppo Lehdon tuomion korjaus ja oikeiden rikosten tuomioiden tarkistus

Jukka Korpelalle vielä kiitos oheisista näkemyksistään:

Kunnia on kallista ja halpaa

Jukka K. Korpela
9.6.2008

Yksittäinen ankara tuomio kunnian­louk­kauksista voi saada aikaan näkö­harhan. Ihmisen kunnia on heikos­ti suojattu netissä.

Tunnetun nettihäirikön Seppo Lehdon saama poikkeuksellisen kova tuomio kunnianloukkauksista, 2 vuotta 4 kuukautta, jakaa mielipiteitä. Moni ihmettelee, miten pelkistä sanoista saa kovemman tuomion kuin raiskauksista tai puukotuksista. Moni taas sanoo, että jo oli aika saada ehdoton tuomio.

Ääritapauksilla on taipumus vääristää ajatteluamme. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja tehdään varmaan päivittäin tuhansia, netissä ja muualla. Vuodessa parisataa päätyy tuomioistuimeen ja niistä kymmenkunta johtaa vankeustuomioon, joka on lähes aina ehdollinen muutaman kuukauden tuomio.

Tampereen käräjäoikeudella oli aihetta ankaraan tuomioon. Se kuitenkin intoutui siinä määrin ylittämään yleisen tason rangaistuksissa ja korvauksissa, että se on herättänyt laajaa ihmetystä. Ehkä tässä oli näyttämisen halua, kun jutun tiedetään herättävän laajaa kiinnostusta. Hovissahan tuomio putoaa, ja niin käräjäoikeus näyttää jämäkältä.

Suhteellisuuden takia pitäisi ottaa huomioon sekin, että Seppo Lehto on solvannut laajalla rintamalla niin tolkuttomasti, että hänen väitteiltään puuttuu kaikki uskottavuus. Vähänkään ajattelevan ihmisen silmissä ei kukaan voi joutua halveksunnan alaiseksi Lehdon loukkausten takia. Tavanomaisempi kunniaa loukkaava parjaaminen voi tässä suhteessa olla vakavampaa.

Lehdon jutussa syyttäjänä toiminut Mika Illman on aiemmin vaatinut verkon keskustelupalstojen valvontaa tavalla, joka tulkittiin sensuuriksi. Tosin hän ilmeisesti tarkoitti, että palstojen ylläpitäjien velvollisuudeksi asetetaan keskustelun seuraaminen ja laittomiksi arvioitujen viestien poistaminen niiden ilmestyttyä. Ajatus on huono, mutta se heijastaa todellista tarvetta. Netissä tehtyihin kunnianloukkauksiin ja muihin rikoksiin pitää puuttua nykyistä paljon herkemmin, vaikka sitten olennaisesti kevennetyllä tuomioistuinkäsittelyllä.

Tuomioiden ankaruutta olennaisempi on kiinnijäämisriski: miten todennäköisesti rikoksesta seuraa tekijälle ylipäänsä jotain kielteistä. Siksi pitäisi miettiä enemmän sitä, miten voitaisiin puuttua lieviinkin tapauksiin tarpeeksi usein. Ihmisten ja yhteisöjen käsitykset sopivuuden rajoista vaihtelevat niin rajusti, että tarvitaan ohjailua.