Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

(Aapeli Saarisalo, Raamatun Sanakirja:) LUOPUMUS

Ihmisen ja Jumalan välisissä suhteissa luopumus merkitsee sitä, että ihminen tietoisesti sanoutuu irti uskosta ja Jumalan tahdon noudattamisesta. Se edellyttää siis aikaisempaa Jumalan tuntemusta ja Hänen hyvyytensä kokemista. Siksi luopumuksen synti onkin suuri, Jes.1:2. Vanhassa Testamentissa (VT:ssa) pidetään luopumuksena pääasiallisesti epäjumalanpalvelua, 5.Moos.13; Jer.2, mutta myös väärää jumalanpalvelua, esim. juuri Jes.1. UT:ssa pidetään luopumusta totuudentunnosta ja Jumalan armon kokemuksesta vielä suurempana syntinä, Hepr.10:26-29. UT opettaa, että luopumus ei ole mahdollinen vain aloitteleville, Luuk.8:13, vaan myös edistyneille kristityille, esim. 1.Kor.9:27; 1.Kor.10:12; Ilm.2:4s. Erityisesti juuri lopun aikoina, jolloin hyvä sekä paha ovat kehittyneet huippuunsa, tapahtuu suuri luopumus, Matt.13:30; 2.Tess.2:3; vrt. Matt.24:11-12. UT:ssakin on erotettavissa kaksi luopumuksen muotoa: ENSIMMÄINEN: kääntyminen kristillisestä totuudesta juutalaisuuteen, pakanuuteen tai harhaoppeihin, Gal.4:9; 1.Kor.10:7, 1.Kor.10:14; 1.Tim.4:1, ja TOINEN: kääntyminen kristillisestä elämästä maailmallisuuteen ja ylpeyteen, 2.Tim.4:10; 1.Joh.2:15. Kummankin juuret ovat sydämen luopumuksessa elävästä Jumalasta, Hepr.3:12; Joh.15:6.