Vaaditaan uusi eduskunta

(Media on kylvänyt urakalla moraalittomuuden siemeniä kansalaisille tietona ”isoisten tapahtumista ahneuden ajamina” viime viikkojen uutisoinnissaan. Suuri kansa sulkee silmänsä sopivan moraalittomilta teoilta, koska tavallinen ihminen on sitä aika-ajoin itsekkin - ’tavoite pyhittää keinot ja selite ymmärtämättömyyden’)
.
[ … pikkupojat tirkistelevät lauta-aidan rakojen takaa nakurannan isoja tyttöjä, tirskuen ja ihastuksesta posket punehtuen ihmetellen. Harmiton moraalittomuus alkaa uteliaisuudesta. Luonto ajaa aina tikanpojat puuhun ja keinoilla jos toisilla. Kateelliset silmäilevät naapurin ahneuden palkkaa - hänellä on parempi auto, isompi asunto ja kauniimpi vaimo, lapsetkin kuulemma menestyvät koulussa paremmin. Ahneus tyydyttyy ahkeruudesta ja tarpeesta olla kukkulan kuningas … ]
.
Politiikassa on aivan samat lainalaisuudet, kuin missä tahansa päämääräjuoksussa, jossa on kilpailu. Kilpailu loi pyrkyryyden ja kilpailu loi ongelmat kuin osaratkaisutkin niihin. Pahinkin ihminen oli kaksivuotiaana kuin Johannes Kastaja ja Äiti Teresa. Liikuttumisen tarve ja jälkipolville jättö tavoittelee aina jotain hyvää, josta tekijänsä muistettaisiin. Pahinkaan rosvo ei halua hautakiveensä ikuista tahraa - putsattakoon se sitten vaikka sanonnalla: ”Aika kultaa muistot”.
.
Moraali on aikakausituote. Moraali on jotain sitä, mitä koulussa ei opeteta. Moraali lähtee kotoa, se lähtee isästä ja äidistä - usein lapset omivat kodin arvomaailmaa, tosin tänään kotoa aikaa ja huomiota saamattomat lapset omivat moraalisäännöt viidakoista, siis asfalttien karusta maailmasta. Asfalttiviidakko tukee vahvinta ja suojelevinta. Ihmisen lapsi on laumaeläin ja hakeutuu kodin lämmön puutteessa katujen samaistumisryhmien suojaan, jossa pelaa uudet ahneuden, toteuttamisen ja päämäärien lait.
.
Moraali jalostuu hyväksyntäelämässä. On sovittu, että näin tehdään. Eduskunnassakin on sanottu, että näin on päätetty - tosin kukaan ei tullut sanomaan, kuka tai ketkä päättivät. Moraali on aikakausituote ja ’sidostesukka’, joka venyy ja paukkuu sen mukaisesti kuka sitä arvioi ja kuinka laajalle se tekoina ja tapahtumina on levinnyt.
.
.
”En minä tehnyt pahaa, tai en minä sitä tavallaan tiennyt!”
.
”En minä tehnyt pahaa, en minä tiennyt” - se vain tapahtui. Katsoin ympärilleni ja huomasin muidenkin tekevän, vain minä kärähdin - ei se ole minun vikani, miksi nuo muut eivät kärähdä? Tästä syntyy kateus entisten päälle, ja se luo katkeruutta, joka kostetaan. ”Potut pottuina - kun palaan” - niin eräs asianajajakin sanoi, kun linnaan lakikolleegansa käräyttämänä joutui — lukiessaan vapaaksi päässeenä ja tuomionsa sovittaneena vanhan ystävänsä juuri päätetystä tuomiosta.
.
Suuri osa kansaa ei sano ”potut pottuina”, koska se hiljaisena hyväksyy tapahtumat, jotka ovat tavallansa tuttuja tavallisellekin ihmiselle. Veroista pinnaaminen ei ole tunnetusti ollut rikos, vaan arjen tapa ja välttämättömyys - kun muutkin niin tekevät, tai ainakin osa tekee. Laki on kuinka se kirjoitetaan ja tapahtuma todistetaan. Aitalautojen raoista kurkistelu ei ollut moraalittomuutta, kun todistajaa ei tapahtumalle ollut ja ”kanssarikollinen” oli kumppani samassa uteliaan innostavassa pahanteossa, joka kyllä näytti hyvältä!
.
.
Korruptoitumatonta ja lahjomatonta kansaa tai valtiota ei ole olemmassakaan
.
Suomi on täynnä ’hiljaa hyväksyttyä’ moraalittomuutta, kansankorruptiota ja ahneuden synnyttämää kateutta - se on vain tapa ja kansallinen hyve tai pahe. Miten kansa synneistään pääsisi - toki pääsee, kun ei niistä puhu eikä puhahda. Emme puhu, vaan nielemme ja jurnaamme, mutta emme toimi. Kansallista moraalin heräämistä ei synny, koska siihen ei ole tarvetta - koko kansa ei voi olla väärässä, eikä sitä voi vaihtaa. Hätä ei lue lakia, eikä valheesta jää kiinni, jos sitä ei edes itse tunnista ja tunnusta.
.
Moraali, ahneus ja tarve tehdä hyvää on yhden ja saman ihmisen eri puolia. Meissä on aina se hyvä, mutta myös se paha. Ongelmaksi se heittäytyy, koska olemme analogisia - valhe on toiselle totuus ja pahuus vain välttämättömyytenä hyvyyden edellä. Katkerin toteaa, että viimeisellä portilla pahat teot luetteloidaan ja kirjataan siihen viimeiseen kirjaan - jolloin tuomioita jaetaan. Tämäkään ei pure, kun tuomion portit ovat toisille kultaa ja toisille ”ei juuri mitään”.
.
.
Elämän kierrossa pahat teot unohtuvat ja hyvyyden muistot vain jäävät - näin ainakin muistellaan
.
Synnyimme tänne täysin puhtaina, alastomina ja vilpittöminä - suuren kirjan mukaan myös vaillinaisina. Lähdemme täältä kokeneina, syntisinä ja moraalittomuuden nektarituoksujen tunnustaneina - lihallisuuden heikkouksista ja ahneuden hedelmien autuudesta. Mitä me jätimme geeniemme jatkajille - emme mitään muuta kuin sen, että he huomaavat kierroksen alkavan alusta.
.
Kehitys on niin hidas, ettemme ole moraalia, ahneutta ja hyvän tekemisen tavoitetta toisistaan erottaneet - kaikillahan niillä on sama päämäärä, ja sehän on se tahraton julkisivumuisto - edes omassa mielessä, sillä minähän en ollut paha - olin vain vallinainen.
…
.
.
Artikkeliin liittyvät kuvakansiot -
Eduskunta, demokratian kuolema ja Vallan säihke —
[Copyright by Ilkka Luoma 2007, 2009]
.
Kuvakansio 1 - Eduskunta 2007
— http://www.kuvaboksi.fi/julkin…-2007.html —
.
Kuvakansio 2 - ”Demokratian kuolema”
— http://www.kuvaboksi.fi/julkin…olema.html —
.
Kuvakansio 3 - ”Vallan säihke - kansa valitsee, Valtioneuvosto 200 vuotta
— http://www.kuvaboksi.fi/julkin…uteen.html —
.
.
—
Suomen kansa ei halunnut kaataa vaaliraharyvettynyttä eduskuntaa, vain reilu 3400 antoi nimensä adressiin —
http://www.adressit.com/uusieduskunta
…
.
.
Ilkka Luoma
.
.
…
Sent:
Cc: timo.soini@europarl.europa.eu ; esko-juhani.tennila@eduskunta.fi ; pekka.ravi@eduskunta.fi ; antti.kaikkonen@eduskunta.fi ; timo.kalli@eduskunta.fi ; toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; juha.mieto@eduskunta.fi ; paula.risikko@stm.fi ; liisa.hyssala@stm.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; anni.sinnemaki@tem.fi
Sent: Saturday, October 10, 2009 9:58 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Moraali, ahneus ja tavoite tehdä hyvää