Adressi Sipilän hallituksen pakottavaa lainsäädäntöä vastaan

Voitaisiko leikata yli 3000e/kk palkkoja, joissa olisi jo otettavaa, mutta minkä arvoista työtä epäilen, monikaan kuitenkaan tekee?  Työ on kuitenkin vain työtä, ei kenenkään työ voi olla niin paljon toistaan ihmeellisempää. Jos niin kuvitellaan, arvostukset ovat pielessä, korjattavaa on siinä saralla!

Hoitoalan ammattilaisena en ole moista tilipussia nähnyt, kuullut vain väitteitä, että niitä on... mutta eiköhän niistä jo voisi leikatakin, ilman että aiheutetaan suhteetonta kärsimystä, arjen vaikeutumista ja suoranaista työhaluttomuutta.

Eihän kukaan halua enää tehdä töitä, jos vääristyy liikaa tasapaino sen välillä, mitä itse työllään antaa ja mitä siitä itselleen saa. Niiden välillä on oltava kiinnekohta. Ellei, työmoraalista, työhön sitoutumisesta yms. on aivan turha puhua.

Köyhä on ehkä köyhä, muttei hän ole tyhmä, eikä häntä sellaisena saisi kohdella, edes maamme hallituksen taholta.

Näyttää kuin hallituksella olisi illuusio, että herrat ja narrit ja erinäiset asiantuntijaraadit ja byrokraatit saavat jatkaa ennallaan, mutta todellista työtä tekevän kansanosan kuuluu nyt kerätä selkänahastaan siihenkin rahat. Eihän se niin voi mennä. Minä asettaudun ajatuksestakin jo lepoasentoon, en pistä enää tikkua ristiin. Joku roti pitää olla. Jos haluaa moraalista ryhtiä toisilta, sitä pitää ensin itse osoittaa. Ylimääräisen, tyhjän asunnon luovuttamisesta pakolaisten käyttöön en vielä vakuutu. Sen voisi helposti tehdä jokainen, jos sellainen ylimääräinen asunto sattuisi olemaan. Myös se mitä antaa, on suhteutettava siihen, mitä itsellä on, arvotettava sen mukaan. Minulle olisi arvokasta, jos voisin antaa pakolaiselle pullan, kun itselläkään ei ole varaa niitä juuri ostella.

Siitä, että luopuu sosiaalisesta elämästään, täytyy saada sunnuntaitöihin mennessä kunnollinen korvaus. Eihän sitä mikään raha korvaa, mutta ilman edes yritystä, on turha toivoa sunnuntaityöläisiä jatkossa. Tähänastiset hoitajat on kohta näännytetty loppuun, tulevat nuoret fiksut hoitajat eivät enää solmi työsopimuksia, jotka velvoittavat sunnuntaitöihin ilman asiallista korvausta.

Eiköhän suleta ne sairaalat sunnuntaisin... sillä edellytyksellä, että ne tosiaan suletaan sitten kaikilta. Ei vain pienituloisilta, vaan kaikilta. Että edes rahalla ei saa hoitoa sunnuntaisin. Sitten olisi tasapuolista. Tällaista katkeraa, ironista tasapuolisuuttako tähän maahan halutaan, tällaisia asenteitako toivotaan lisää?

Minä en niitä toivo, mutta huomaan ajautuvani, pikku hiljaa, kun ei mikään maailman puolustustahto ja käsitys oikeudenmukaisuudesta enää riitä, millä nämä itselleen selittäisi, näin ala-arvoiset, toisilta valmiit ottamaan - ehdotukset. Yhtään kykenemättä arvostamaan oikean, konkreettisen työn tekoa ja tekijöitä. Millä varoin ja voimin kuvitellaan, että tätä työtä tehdään?

Tehyssä joku sanoi, että sairaanhoitajan työ ei voi pohjautua hyväntekeväisyyteen. Minä lisään siihen, että jos sille linjalle lähdetään, on sitten hyväksyttävä myös välinpitämätön ammattitaidottomuus, hoidon tason raju vaihtelu, työhön sitoutumattomuus, kasvaneet poissaolot, lisääntyvä pahoinvointi potilailla kuin hoitajilla, työmoraalin roima aleneminen. Miksipä mennä sinne työpaikalle terveenäkään, kun on etukäteen jo varmaa, että palkkaa ei kuitenkaan heru.

Herätkää nyt siellä hallituksessa, näkemään mistä kaikesta tässä on kyse!