Vakuutuslääkärit on asetettava totuusvelvoitteen piiriin

Bluffia vaan näkyy

/ #240 Suurta bluffia koko vakuutuslääketiede

20.07.2015 13:40

Olisiko aihetta kirjata tähän ketjuun joitakin pahimpia vakuutuslääkärien esittämiä kuvitelmia, joita oikeudelle totuutena tarjotaan?  

TÄSSÄ YKSI:  

Mies ajoi nokkakolarin suoralla tiellä. Molemmilla osapuolilla oli nopeutta yli 100 km tunnissa. Seurauksena kolarista oli kuskin aivovamma ja aivovamman jälkitila.  

Vakuutuslääkäri "pohjoisessa asiantuntijakeskuksessa" antoi oikeudelliseen käyttöön lausunnon, että ei mies mitään aivovammaa saanut siinä kolarissa, vaan sattumalta, ihan kummasti justiin samalla kolarin tapahtumahetkellä miehellä puhkesi hänellä piilevänä ollut mielisairaus aiheuttaen ne oireet, joita luultiin kolarin aiheuttamiksi. Oireina oli joukko henkisen taantuman oireita, persoonallisuusmuutoksia ja neurologisia oireita, joita aivovammasta seurasi ja jotka ovat aivovamman erotusdiagnostisia kriteereitä.  

TOINEN ESIMERKKI - VAKUUTUSLÄÄKÄRIKULTTUURIN VAIKTUKSIA  

Aivovammapolilla väitettiin, että samaisella miehellä ei voinut olla aivovammaa, koska röntgenkuvissa ei siitä merkkiä näy.   Kuitenkin miehen aivovamman jälkitilan oireet olivat juuri samat ja luettavissa suoraan STM:n asetuksesta N:o 1649 / 2009 Tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta kohdasta vaikea aivovamma.

Potilaan avustaja mainitsi hoitavalle lääkärille, että eikös miehellä ole aivovamma, kun hänen oireensa sopivat justiinsa siihen, mitä ”vammojen hintataulukkoasetuksessa” sanotaan.  

"Ei vakuutuslääkäri sellaista diagnoosia hyväksy [aivovammadiagnoosia]", oli lääkärin vastaus, vaikka hän itse ei edes ollut vakuutuslääkäri.

Lääkärinlausuntoja siis kirjoitetaan jo tutkimus- ja hoitovaiheessa tarkoitushakuisesti vastoin tosiseikkoja vakuutuslääkäriä varten hänen työnsä/vääristelynsä helpottamiseksi. Tai tk-lääkärin yms. muun lääkärin halusta pitää virkansa.  

Syytä on todeta, että lähes 10 vuoden oikeustaistelun jälkeen miehelle tuli eläke liikennetapaturman ja sen aiheuttaman aivovamman ja aivovamman jälkitilan perusteella.  Aivovamma oli maallikko-avustajan diagnoosi, joita vakuutuslääketiedekään ei pystynyt kumoamaan. Se diagnoosi piti loppuun asti, eikä potilaskaan luovuttanut ja karannut rintamalta kesken sodan.

Suuri osa vakuutuslääkärisodassa väsytetyistä potilaista ehtii kurjuudessaan tappaa itsensä ennen kuin heille oikeutta heruu. Tai lannistuu muuten ja alistuu kurjuuteensa. Näin Suomi kai maksaa yhä vieläkin vakuutusyhtiölle 90-luvun laman aikana syntynyttä velkaansa.

STM:n asetuksessa 1649 / 2009 ei ole mitään mainintaa röntgenin tai muiden kuvantamistekniikoiden käyttämisestä aivovamman jälkitilan erotusdiagnostisina kriteereinä. Aivovamman jälkitilan tuntomerkit ovat muistitoimintojen, tietojen ja taitojen ja persoonallisuuden muutoksia. Puheet sairaalassa siitä, että potilaalla ei voi olla aivovamma, kun röntgenkuvissa ei näy siitä mitään merkkejä, oli pelkkää bluffia vakuutuslääkärin mieliksi. Vakuutuslääketieteen käsi on pitkä ja likainen.