Varhaiskasvatuksen tulevaisuus: EI kasvaville ryhmille!

Lasten päivähoitoa on rapautettu suunnitelmallisesti jo 90- luvulta lähtien. Kun omat lapset olivat päivähoidossa vielä viitisen vuotta sitten, olivat päiväkotien hoitajat jo silloin jaksamisensa äärirajoilla. Noina aikoina tuli myös joku sääntöuudistus jonka mukaan käyttöneliöiksi päiväkodin tiloissa laskettiin mukaan myös mm. portaat ja hoitajien sosiaalitilat. Tämä johti siihen, että pieneen päiväkotiin oli pakko ahtaa aina vain enemmän ja enemmän lapsia ja esim. yksi ryhmä työskenteli entisessä jumppasalissa. Jumppasali ei sitten ollut siis enää siinä käytössä mitä varten se oli suunniteltu, vaan lapset joutuivat menemään lähikouluun jumppaan jos pääsivät. Yhdellä ryhmällä ei ollut nukkumatilaa joten päikkärit vedettiin patjoilla ruokailutilassa. Käytännössä lapsille yritettiin keksiä epätoivoisesti tilaa leikkimiseen, hoitajien sosiaalitiloista ja päiväkodin johtajan huoneesta tuli leikkitila.
Sydäntä kylmäsi jo silloin ainakin Helsingin päiväkotien lasten tilanne. En tiedä millainen tilanne muualla maassa.
Ei ole kyllä mitään järjen hiventäkään kasvattaa ryhmäkokoja suhteessa hoitajien määrään! Ei niillä hoitajjilla ollut silloinkaan aikaa edes pitää lasta sylissä!