Kirkon tulee pitäytyä omassa arvopohjassaan

Syytä kirjon jäsenkatoon usein perustellaan joko suvaitsemattomuudella tai liiallisella suvaisevaisuudella ja molemmat osapuolet tuovat aktiiviseti ajatusta esille tyylillä: Tässä se oikea syy.

Rehellisesti pitää kysyä ja pyytää miettimään mitä kirkko ihmisille tarjoaa ja mitä ihmiset odottavat siltä.
Kiireetöntä ihmistä tuskin tänään löytyy ja facta on se että paikalle jossa voisi hiljentyä, pysähtyä ja kokea hetken lepoa on kovasti kysyntää.

Miten kirkko tähän vastaa tähän? Tarjoamalla täsmälleen samaa reseptiä kuin 250 - 300 vuotta sitten agraaliyhteiskunnan aikaan. Jumalanpalvelukset klo 10 aamulla sunnuntainna joissa todella muodolliset arki elämästä kaukana olevat puheet, järkyttävää urkumusiikkia ja virren veisuuta paatoksella. Varma on se että tilaa levolle, hijentymiselle, omille ajatuksille ja lähimmäisen rakkauden / yhteyden kokemiselle ei kirkoissa ole pätkäääkään.

Kovasti on muotia tarjota "puhdasta evankeljumia"
jossa pää osassa on ankara tuomiseminen ei homoja, ei tassia, ei sitä tai tätä.
Pää asia että minä ja meidän porukka joka semppaa on suljettu muilta.

Koko touhu on karannut käsistä ja koko kristinuskon ja evankeljumeiden keskeisimmän henkilön viesti "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi" tai "uuden käskun minä annan teille että rakastaisitte toisianne" hukkuu täysin kuin kivi järveen.

Ja vielä homoista. Raamattu puhuu homoudesta lähinnä irstailun muotona ei käsittele sitä parisuhteenna tai mitenkään sitoutuneenna tilanteenna.