SRAL Vuosikokousaloite

Vääpeli Koppanen arvosteli minun sähkötystä aikoinaan sanoen: "kuulostaa kuin koiran oksennus". Se oli suorasukaisesti sanottu ja siitä olikin sitten helppo alkaa parantamaan. Mistäs nyt saataisiin nykyajan Vääpeli Koppanen joka sanoisi että jokainen ottaa askeleen taaksepäin ja alkaa miettimään miten voitaisiin taas toimia yhteisen harrastuksemme ja Liiton parhaaksi. Armeijan jälkeen muutin Vancouveriin, Kanadan länsirannikolle. Suoritin Kanadan radioamatööritutkinnon. Tutustuin useaankin radiokerhoon. Jokaisessa kerhossa näytti olevan sellaisia jotka etsivät omaa etua mutta oli niitäkin ketkä omia kustannuksia säästämättä opettivat ja ohjasivat uusia ja etenkin nuoria jäseniä. Oman edun tavoittelijat tavallisesti jonkin ajan kuluttua jäivät syrjään ja ne ketkä olivat ansainneet toisten kunnioituksen toimhenkilöinä tai kouluttajina osasivat luotsata kerhoa läpi vaikeuksien joita jokaisessa kerhossa aina silloin tällöin ilmeni.
Täysin ulkopuolisena, en voi ottaa kantaa edellisiin viesteihin,kuka on oikeassa tai kuka on väärässä. Tuntuu vaan oudolta että Liiton sisäisiin asioihin on turvauduttu maan oikeuslaitoksen avulla. Onko syynä ollut Liiton sääntöjen heikkous vai mikä? Olen aikonut muuttaa takaisin Isänmaahan Vancouverin 2010 olympialaisten jälkeen. Toivoin voivani osallistua radiotoimintaan ja tavata entisiä kurssikavereita radioaalloilla ja muutenkin. Koittakaahan selvittää asiat niin että Liitto voi jatkaa yhdistävänä tekijänä jonka kaikki voisivat tuntea omana Liittona.
de VE7 XOH 73