Kannabis lailliseksi

Kannabis
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hampun lehtiäKannabis (marihuana eli marijuana) eli hamppu on perinteinen viljely- ja rohdoskasvi. Yleisessä kielenkäytössä sanalla kannabis tarkoitetaan hampusta saatavia kannabistuotteita, joita käytetään pääasiassa päihteenä. Yleensä eri maiden lainsäädännöissä kannabis luokitellaan miedoksi huumeeksi. Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on tiedeyhteisössä hyvin kiistanalainen kysymys.[1]

Kannabiksen päihdyttävä vaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin kannabinoideihin, joita on erityisesti emikasvin kukinnoissa sekä miedompina pitoisuuksina kasvin lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja hasisöljyä, kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan marihuanaksi.

Sisällysluettelo [piilota]
1 Historia
1.1 Kannabiksen kieltäminen
1.1.1 Kriminalisointi Suomessa
2 Käyttötavat
3 Fyysiset vaikutukset
4 Psykologiset vaikutukset
5 Käytön haitat
5.1 Psyykkiset ongelmat
6 Käytön yleisyys
7 Kannabis lääkkeenä
7.1 Lääkekäyttö Suomessa
8 Riippuvuuspotentiaali
9 Lainsäädäntö
9.1 Lainsäädäntö Suomessa
9.1.1 Lain valvonta
9.2 Lainsäädäntö muualla Euroopassa
9.3 Lainsäädännön reformipyrkimykset
10 Katso myös
11 Aiheesta muualla
11.1 Päihdetietoutta
11.2 Järjestöjä
12 Lähteet
12.1 Viitteet



[muokkaa] Historia

Kannabissavuke, nk. jointtiHampun historiaa on yleisemmin artikkelissa hamppu.
Hamppua on käytetty sen psykoaktiivisten vaikutusten vuoksi hyvin pitkään. Joidenkin arvioiden mukaan sitä on käytetty ainakin 3500 vuotta päihteenä tai lääkkeenä Aasiassa ja Lähi-idässä.[2] Erityisesti Intiassa jotkin hindulaisuuden lahkot yhdistivät kannabiksen Shiva-jumalaan. Skyytit ja daakialaiset tunsivat kannabiksen, ja daakialaiset šamaanit käyttivät sitä päästäkseen transsiin. Sanan ”kannabis” (latinaksi cannabis) arvellaan olevan skyyttiläistä tai mahdollisesti vielä vanhempaa heprealaista alkuperää.

1800-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa kannabista oli myynnissä lääkkeenä, yleensä alkoholiin sekoitettuna tinktuurana. Tunnetuimpia käyttäjiä oli Englannin kuningatar Viktoria, jonka kuukautisvaivoja hoidettiin kannabiksella. 1800-luvun lopulla kannabiksen merkitys kipulääkkenä alkoi vähetä muun muassa aspiriinin keksimisen vuoksi. Kannabiksen (”hashisin”) psykoaktiivisia vaikutuksia ovat värikkäästi kuvanneet muun muassa Alexandre Dumas kirjassaan Monte-Criston kreivi (1844), sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan The Hasheesh Eater (suomennettu nimellä Hashiksenkäyttäjä, Savukeidas 2008)

Yhdysvalloissa kannabiksen poltto päihdetarkoituksessa tuli tunnetuksi 1920- ja 30-luvuilla erityisesti jazz-muusikkopiirien kautta. Louis Armstrong oli sen näkyvimpiä puolestapuhujia. Myöhemmin kannabis on ollut tärkeä osa eri vaihtoehtokulttuureita, kuten beat-liikettä 1950-luvulla ja hippiliikettä 1960-luvulla. Tiedemaailmassa kuolemansa jälkeen kannabista puolustavan esseen antoi julkaista ikänsä ainetta käyttänyt astrofyysikko Carl Sagan.[3]

Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Britanniassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Myös Suomessa nähtiin vuosiin 1966–1972 painottunut kannabiksen käytön "ensimmäinen aalto", joka oli keskittynyt lähinnä Helsingin alueelle.[4]


[muokkaa] Kannabiksen kieltäminen
Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.[5]

Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.

Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Tuolloin hyväksyttiin liittovaltion tasolla uusi verolaki (Marihuana Tax Act), jolla käytännössä tehtiin kannabiksen hallussapito rangaistavaksi. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen, joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta postimerkkiä muistuttava kannabisveromerkki (eng. marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä ”lupia”, eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikuttivat merkittävästi William Randolph Hearstin omistamat sanomalehdet.

1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936. Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana. Useimmat ihmiset eivät tienneet, että ”tappajaruohoksi” kutsuttu ”marihuana” oli samaa ainetta, jota yläluokan herrat polttivat ja söivät kalliissa hašissalongeissalähde?.

Vuonna 1961 voimaantullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.

Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.

Kannabiksen kielto on kuitenkin monissa maissa huonosti valvottu, ja mm. useimmissa Yhdysvaltojen osavaltioista ja Kanadassa kannabista on saatavilla helposti, ja kannabiksen/marihuanan hallussapidosta kiinni joutuminen vaatii useimmiten jonkin muun rikoksen tekemisen.lähde?


[muokkaa] Kriminalisointi Suomessa
Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.

Huumekysymyksen yhteiskunnallinen määrittelyprosessi Suomessa huipentui vuoden 1972 huumausainelain säätämiseen. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi. Eduskunnassa lakivaliokunta[6] suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta[7] asettui hallituksen linjalle. Suuressa valiokunnassa[8] arpa ratkaisi kiistan kriminalisoinnin eduksi, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan.


[muokkaa] Käyttötavat

Kotikasvatettua, huolellisesti kuivattua kannabiksen emikukintoa — ”kukkaa” — valmiina käytettäväksi esimerkiksi savukkeessa, piipussa tai vesipiipussa polttamalla.Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko piipussa, vesipiipussa tai savukkeena, joko tupakkaan/knasteriin (eli ei-päihdyttävään yrttiin tms.) sekoitettuna tai sellaisenaan. Sitä voidaan käyttää myös juomissa, leivoksissa tai muutoin syötynä, jolloin vaikutus alkaa hitaammin, on voimakkaampi sekä kestää pidempään. Hitaamman imeytymisen takia suun kautta nautitun määrän on oltava poltettavaa suurempi, jotta päästään toivottuihin vaikutuksiin. THC:n metabolian vuoksi oraalisesti nautittuna vaikutus on myös psykedeelisempi.

Mahdollista on myös ”vaporisointi”, eli vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta lämmittämällä se 180–200 asteen lämpötilaan, jossa vaikuttavat aineet höyrystyvät, mutta kasvimateriaali ei vielä syty palamaan. NORML-MAPSin tutkimuksessa Volcano Vaporizer-vaporisaattorimallin höyry sisälsi 95 % tetrahydrokannabinolia (THC), hieman kannabinolia (CBN) ja loput noin 5 % muita yhdisteitä.[9] Myös vanhasta hehkulampusta ja muovisen limsapullon korkista itsetehtyjä vaporisaattoreita käytetään, mutta näitä käytettäessä kannabis usein kuumenee hiiltymislämpötilaan asti jolloin tervaakin muodostuu.


[muokkaa] Fyysiset vaikutukset
Kannabiksen käytön tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, ruokahalun lisääntyminen, puheliaisuus, naurukohtaukset, rentoutuneisuus, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen. Poltettaessa kannabis alkaa vaikuttaa muutamassa minuutissa. Vaikutuksen kesto on joitakin tunteja. Jälkivaikutus voi harvoilla olla kuitenkin jopa noin vuorokauden mittainen lievä irtautumisen tunne ja ajatusten hidastuminen, joka vaihtelee merkittävästi yksilöstä, annoksen määrästä ja käytön pituudesta riippuen.

Kannabiksen päihdyttävästi vaikuttavien ainesosien kannabinoidien tappavaa annosta ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan kannabista pitäisi kerralla nauttia noin 13 kiloa, jotta yliannostus tapahtuisi. Tutkimukset eivät tunne ainuttakaan kuolemaan johtanutta yliannostustapausta. Kannabikselle oraalisesti altistuneiden koirien tapauksia seurattiin 1998-2002. Suurin annos oli 90 g ja suhteellisesti suurin annos 26,8 g /kg. Kaikki eläimet toipuivat altistuksistaan täydellisesti.[10]


[muokkaa] Psykologiset vaikutukset
Keskushermostoon kannabiksen nauttiminen vaikuttaa rauhoittavasti, hyvänolontuntoa (euforiaa) ja osin aistiharhoja aiheuttavasti. Assosiaatiot ja aistikokemukset korostuvat. Jotkut käyttäjät passivoituvat lievästi; äärimmäisissä tapauksissa esiintyy aistiharhoja. Osa käyttäjistä ei koe kannabiksen käytön vaikuttavan mitenkään mielentilaan, kun taas osa käyttäjistä vaipuu jo kohtuullisen pienestä annoksesta unenomaiseen tilaan. Vaikutus riippuu suuresti ihmisen luonteesta, kannabiksen laadusta, käytetystä määrästä ja ympäristöstä, mutta myös senhetkisellä mielialalla, käytetyllä lajikkeella ja aiemmilla käyttökokemuksilla on merkitystä.

Useimmiten kannabikseen liittyy iloisuus ja ajantajun muutos sekä useimmiten hidastuminen ja heikentynyt koordinaatio. Siihen voi liittyä myös vainoharhaisia ja ahdistavia tunteita, etenkin kokemattomilla käyttäjillä vieraassa tai uhkaavassa ympäristössä.[11] Kannabiksen psykedeelinen vaikutus näkyy muun muassa voimistuneina maku-, näkö- ja kuuloaistimuksina. Kannabis voi lisätä ruokahalua tai makeannälkää. Käyttäjä saattaa kokea lieviä aistiharhoja (muun muassa erilaiset geometriset kuviot ja niiden liike), tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Kannabiksen vaikutus muuttaa usein musiikin kuulemista ja värien näkemistä.

Kannabiksen käyttö saattaa muuttaa mielleyhtymät löyhiksi, ja puheesta saattaa tulla ”sanahelinää” eli mielleyhtymät ovat epäjohdonmukaisia tai ainakin epätavallisia, ja käyttäjän ajatuksenkulkua sekä puhetta vaikutuksen alaisena voi olla muiden vaikea ymmärtää.

Kannabis voi aiheuttaa myös ohimeneviä psykoottisia oireita, kuten depersonalisaatio- ja derealisaatiokokemuksia sekä vainoharhaisuutta, pelkotiloja ja paniikkikohtauksia.[12] Kannabiksen käytön ja psykoottisten sairauksien välinen yhteys on epäselvä ja kiistelty, on kuitenkin todistettu, että kannabis ei aiheuta psykoosia vakaalla henkilöllä.[13]


[muokkaa] Käytön haitat
Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin tupakan. Kannabiksen säännöllinen käyttö saattaa vaurioittaa keuhkoja. Pitkäaikainen kannabiksenkäyttöä on yritetty yhdistää yskään, hengityksen vinkumiseen, rinnan ahtauteen ja keuhkojen ilmavirtauksen heikentymiseen, mutta joillekin edellä mainituista ongelmista kärsiville siitä on ollut jopa hyötyä. Suurimmalla osalla käyttäjistä kannabis laajentaa keuhkojen ilmatiehyeitä. Yhden kannabissavukkeen polttamisen on väitetty heikentävän väliaikaisesti keuhkojen ilmavirtausta jopa 2,5 - 5:n tavallisen savukkeen verran.[14] Tätä väitettä ei kuitenkaan tue kuin yksi kiistanalainen tutkimus jota ei ole vertaisarvioinnissa kyetty vahvistamaan. Kannabiksen ja keuhkosyövän yhteys on tiedeyhteisössä kiistanalainen kysymys. Tuoreen tutkimuksen mukaan yhden kannabissavukkeen polttaminen lisää keuhkosyöpäriskiä yhtä paljon kuin 20 tavallisen savukkeen polttaminen.[15] Kahdessa aikaisemmassa laajemmasa tutkimuksessa kannabiksen ja keuhkosyövän välillä ei ole havaittu tilastollista yhteyttä.[16][17] Kannabiksen höyrystäminen vaporisaattorilla polttamisen sijaan on tehokas tapa vähentää terveyshaittoja ja höyrystetteässä vältetään lähes kaikki väitetyt terveyshaitat jotka liittyvät sen polttamiseen.[18] Kannabiksen käytössä ruoassa tai juomassa ei savun hengittämisestä syntyviä haittavaikutuksia luonnollisestikaan ole. Äkillisiä yliherkkyysvasteita voi toisinaan esiintyä.

Kannabiksen vaikutuksista sikiöön raskauden aikana ei ole tarkkaa tietoa, mutta oletettavasti poltettu kannabis aiheuttaa sikiölle samanlaisia vaurioita kuin tupakka. Kannabiksen käytöstä ei seuraa akuuttia myrkytys- tai kuolemanvaaraa.[11] Pekka Saarnion tekemässä katsausartikkelissa on vertailtu alkoholin ja kannabiksen käytön haittoja. Alkoholi todettiin selvästi haitallisemmaksi päihteeksi.[19] EU-raportti vuodelta 2008 kertoo kannabiksen olevan tutkituista päihteistä vaarattomin ja haitattomin.[20]

Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä. Kannabiksen pidempiaikainen ja runsas käyttö saattaa heikentää ajattelu- ja havaintotoimintoja ja muistia. Vaikutuksia voivat olla lähimuistin heikkeneminen, uuden oppimisen ja tarkkaavaisuuden ylläpidon vaikeutuminen. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan onnistuttu löytämään mitään merkittäviä kognitiivisiin kykyihin edes pitkäaikaisessa ja runsaassa käytössä, vaan mahdolliset havainnot liittyvät akuuttiin päihtymystilaan.[21]


[muokkaa] Psyykkiset ongelmat
Varsinkin kokemattomilla kannabiksen käyttäjillä voi esiintyä ahdistus- ja paniikkireaktioita, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa.[19][11] Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö lisää psykoosin riskiä nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen mukaan erityisen riskialttiita ovat sellaiset ihmiset, joilla jo entuudestaan on psykoosiin viittaavia oireita.[22] Toisaalta esimerkiksi Hollannissa tehdyssä pitkittäistutkimuksessa havaittiin psykoottisten oireiden esiintymisen tutkimuksen lopussa olevan yhteydessä kannabiksen käyttöön riippumatta tutkimuksen alussa arvioidusta psyykkisten oireiden tasosta.[23]

The Lancet -lehdessä julkaistussa 35 tutkimuksen meta-analyysissä tutkijat totesivat kannabiksen käytön lisäävän riskiä sairastua psykoottisiin sairauksiin kuten skitsofreniaan 41 %, mutta käyttöannoksista riippuen se saattoi lisääntyä jopa 50–200 %. Katsauksessa arvioitiin, että 14 % psykoottisista sairauksista Britanniassa olisi kannabiksen aiheuttamia. Mikäli kannabiksen käytöstä luovuttaisiin ehkäistäisiin maassa vuosittain noin 800 skitsofreniatapausta.[24] Lancet ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, etteikö taustalla olisi muita seikkoja, jotka lisäisivät psykoottisten sairauksien riskiä tai mahdollisuutta siihen, että mielenterveysongelmista kärsivät ovat todennäköisemmin kokeilemassa kannabista.[25]

Suomen lääkärilehden mukaan tutkimuksen merkittävin uusi tieto on se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riski psykooseihin. Suomalaisten asiantuntijoiden mukaan kannabiksen ja psykoosien suhde on kaksisuuntainen: kannabis voi laukaista psykoosin, mutta toisaalta sitä käyttää myös hoidon huonosti tavoittamia skitsofreenikoita ja muita mielenterveysongelmaisia. Psykiatrian erikoislääkäri Kristiina Kajansalon mukaan Lancetin tulokset sopivat hyvin skitsofrenian haavoittuvuus-kuormitusmalliin: skitsofreniaan altistuneilla ihmisillä sen käyttö voi laukaista psykoosin.[26]

Uusin tutkimus kuitenkin asettaa koko kannabispsykoosin käsitteenä kyseenalaiseksi. Archives of General Psychiatry nimisessä lehdessä julkaistun tutkimuksen[27] mukaan kannabispsykoosi ja skitsofrenia ovat sama asia ja kannabista käyttävät skitsofreenikot olisivat joka tapauksessa kehittäneet taudin itselleen. On tavallista, että akuutin päihtymystilan alaisena kokevat joitakin psykoosin kaltaisia oireita kuten herkkyyttä äänille ja vainoharhaisuutta, mutta nämä katoavat päihtymystilan myötä.[28]


[muokkaa] Käytön yleisyys
Kannabis on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. YK:n arvion mukaan vuonna 2006 noin 162 miljoonaa ihmistä 176 maassa käyttää kannabista. Käyttäjien määrä on viime vuosina ollut kasvussa.[29] Eurooppalaisista 15–64-vuotiaista karkeasti noin 20 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Eurooppalaisista 15–34-vuotiaista kannabista on kokeillut keskimäärin maittain 9–45 %, valtaosan maista jääden välille 20–35 %.[30] Suomalaisista 15–64-vuotiaista 12,4 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Suomalaisista 15–24-vuotiaista kannabista on kokeillut ainakin kerran 25,2 %.[30]

Keskusrikospoliisin vuonna 2007 tekemän arvion mukaan Suomessa on hamppuviljelmiä 10 000 kodissa. Valtaosa viljemistä on pieniä 5–15 kasvia käsittäviä.[31]


[muokkaa] Kannabis lääkkeenä

Kannabista sisältävä lääkepullo vuodelta 1906Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on edelleen tiedeyhteisössä kiistanalainen kysymys.[1] Hamppupohjaisista lääkkeistä on yleensä poistettu päihdyttävä vaikutus.

Kannabiksella on tähän mennessä tieteellisesti todistettu olevan ainakin seuraavia lääkinnällisiä käyttötarkoituksia:

Kivun lievitys
Pahoinvoinnin ja oksentelun hillitseminen
Ruokahalun kiihottaminen
Yleisjännityksen poistajana kannabis voi olla hyödyllinen esimerkiksi syöpäpotilaille, jotka vastaanottavat kemoterapiaa. Myös multippeliskleroosissa (MS-tauti) ilmenevän lihasjäykkyden (spastisiteetti) ja kipujen lievittämisessä sekä glaukooman (silmänpainetauti) ja AIDS-potilaiden lääkinnässä kannabiksen käytöstä on saatu hyviä tuloksia. Kannabiksen lääketieteellistä käyttöä vastustavat tutkijat ovat todenneet, että se vahingoittaa ihmisten keskittymiskykyä ja koska kannabis sisältää yli 400 kemikaalia, voivat sen sivuvaikutukset olla ennalta-arvaamattomia. British Medical Association katsoo, että vain kannabinoideja, eikä koko kannabiskasvia tulisi käyttää lääketieteessä, koska kannabis sisältää myös monia myrkyllisiä yhdisteitä ja kehottaa uusien kannabikseen pohjautuvien ”täsmälääkkeiden” kehittämistä.[1]

Tuoreessa tutkimuksessa kannabiksen vaikuttavan aineen THC:n todettiin mahdollisesti vähentävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin sekä mahdollisesti hidastavan taudin etenemistä tehokkaammin kuin perinteiset lääkkeet.[32][33] On näyttöä että THC toimisi keuhko- ja aivosyöpälääkkeenä.[34] Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä kannabinoidien syöpäsoluja tuhoavasta vaikutuksesta ja mahdollisesti normaaleja soluja tervehdyttävästä vaikutuksesta.[35][36][37][38] Israelissa kannabiksesta kehitetään mahdollisesti vastalääke joillekin hermokaasuille.[39]

Kuopion yliopiston tutkimuksessa kaksi ruokalusikallista (päihteetöntä) hamppuöljyä päivässä lievitti atooppista ihottumaa ja johti lääkityksen vähentämiseen.[40]


[muokkaa] Lääkekäyttö Suomessa
12. joulukuuta 2006 uutisoitiin, että Suomessa on myönnetty kannabista lääkkeeksi, ensi kertaa sen kriminalisoinnin jälkeen. Kyseessä oli Lääkelaitoksen edustajan mukaan yksittäispäätös, joka ei tarkoita, että kannabista alettaisiin määrätä lääkkeenä jatkossakin. Erityisluvan saanut mies kärsii onnettomuudesta johtuvista selän hermovaurioista. Kannabikseen päätettiin turvautua, koska opiaattijohdannaiset kipulääkkeet olivat aiheuttaneet sivuoireita. Lääkelaitos hylkäsi alun perin luvan, mutta hallinto-oikeus kumosi päätöksen.[41][42]

Hallinto-oikeuden päätöksen vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti 17. joulukuuta 2007 kannabiksen lääkekäytön tarvitsevan selkeytetyn lainsäädännön. Uusi asetus tulee poistamaan kannabiksen lääkkeenä käytön kiellot ja sallii lääkelaitoksen myöntää erikoislupia kannabiksen käyttöön entistä helpommin. Asetuksen luvataan tulevan voimaan muutaman kuukauden päästä.[43]


[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali
Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabis aiheuttaa ensisijaisesti lievää psyykkistä riippuvuutta. Kannabis on hyvin sosiaalinen huume, joten sosiaalisen riippuvuuden osuus lienee myös suuri osa kannabisriippuvuudesta. Kannabiksen käytön lopettamisesta seuraa joskus lieviä vieroitusoireita, jotka ilmenevät muun muassa nukahtamisvaikeuksina, vatsavaivoina, hikoiluna, pintaverisuonien supistumisena sekä alakuloisuutena. Oireet ilmenevät yleensä muutaman seuraavan vuorokauden aikana käytön lopettamisesta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n väitetään poliittisen painostuksen takia salanneen tutkimuksen, jossa kannabis todettiin laillisia päihteitä haitattomammaksi.[44][45] WHO kuitenkin kiistää tämän ja sanoo, että tutkimus jätettiin julkaisematta sen sisältämien ristiriitaisuuksien ja epätieteellisyyden vuoksi.[46] EU-raportti vuodelta 2008 kuitenkin tukee WHO:n aiempaa tutkimusta ja sen mukaan kannabis oli tutkituista päihteistä vaarattomin ja haitattomin.[47]





[muokkaa] Lainsäädäntö
Lainsäädäntö vaihtelee kannabiksen myynnin ja käytön suhteen valtiokohtaisesti. YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineita maita pitämään kannabiksen tuotanto ja myynti de jure laittomana. Tosiasiallinen paikallinen käytäntö vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltion lait kieltävät kaiken käytön ja jakelun, mutta 12 osavaltiota sallii lääkekäytön.


[muokkaa] Lainsäädäntö Suomessa
Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön, samoin kuin kannabiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n mukaan (huumausainerikos).

1.10.2008 Kannabis lisättiin Suomen lääkeainelistaan.

Mikäli poliisilla on riittävää syytä epäillä, voidaan epäilyksen kohteena olevalle henkilölle suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä.

Törkeän huumausainerikoksen rajana pidetään kiloa hyvälaatuista kannabista.[48]

Eduskunta on hyväksynyt lain rikoslain 50. luvun muuttamisesta,[49] jonka mukaan huumausainerikoksen valmistelun yrityksestä tulee rikos. Jo aiemmin siementen kylväminen tai taimen istutus on tulkittu lainvastaiseksi huumausainerikoksen valmisteluksi. Yritys on jotain, joka tapahtuu ennen istutusta. On epäselvää, miten kannabiksen kasvatuksen yhteydessä tulkitaan valmistelun yritystä. Myös huumevälineet kuten kannabiksen käyttöön soveltuvat piiput kielletään. Lakivaliokunnan mukaan rangaistavuus ulottuu poikkeuksellisen pitkälle, mutta valiokunta painottaa, että huolimatta rangaistavuuden laajuudesta, tuomioistuinten on muistettava näyttökynnyksen olevan sama kuin muissakin rikoksissa.[50] Tämä tarkoittaa rikoslain 5 luvun mukaan, että on osoitettava syytetyn aloittaneen rikoksen tekemisen ja saaneen aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.[51]


[muokkaa] Lain valvonta
Kannabiksen tuotanto ja myynti ovat kasvavaa liiketoimintaa. Viime vuosina kannabiksen kysyntä on kasvanut ja kannabisviljelmien koko on laajentunut. Esimerkiksi Helsingissä viljely on muuttunut ammattimaiseksi. Viljelijät tuntevat alan hyvin ja suhtautuvat työhönsä fanaattisella intohimolla.[52]

Poliisin tietoon kannabisviljelmät tulevat yleensä sattumalta jonkin muun asian yhteydessä. Helsingin poliisin huumeyksikön johtajan Jari Aarnion mukaan "markkinoilta saadaan pois ehkä viisi prosenttia kokonaismäärästä". Viimeisten kymmenen vuoden aikana kannabiksen takavarikot ovat kasvaneet, mutta takavarikkojen määrä vaihtelee selvästi: Helsingissä vuonna 2005 takavarikoitiin 25 kiloa, mutta vuonna 2007 vain 10 kiloa.[53]

Ammattirikolliset rahoittavat kasvattamista viljelijän kantaessa riskin sadon valmistumisesta. Poliisin mukaan 6–7 kilon suuruinen sato "alkaa olla taloudellisesti hyvä tuote".[54]


[muokkaa] Lainsäädäntö muualla Euroopassa

Kannabiksen hallussapidon kieltäneet maat punaisella. Maat, jotka kieltävät hallussapidon, mutta eivät välttämättä valvo lakia oranssilla.Liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen kannabiksen valmistus eli kasvatus huumausaineena käytettäväksi on kielletty kaikkialla Euroopassa. Kannabiksen käytön suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi jäsenmaiden välillä Ruotsin käytön kriminalisoivasta tiukasta lainsäädännöstä Alankomaiden pienten kannabismäärien valvotuissa oloissa tapahtuvan myynnin sallivaan käytäntöön.

Alankomaat: Alankomaissa laki ei suoraan salli kannabistuotteiden myyntiä, mutta käytännössä se on mahdollista Coffee shop -kahviloissa. Näissä kahviloissa tapahtuvaan kannabis-tuotteiden myyntiin ei puututa, mikäli myynti täyttää lisenssin ehtona olevat arviointiperusteet. Myös kasvatus yksityiseen käyttöön on dekriminalisoitu (enimmillään 5 kasvia).
Belgia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi. Aikuisten käytöstä ja pienien määrien (alle 3 gramman tai yhden kasvin) hallussapidosta ei rangaista.[55][56]
Britannia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta sen käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista. Kannabis on nykyään C-luokan huume (miedoin luokitus).[57]
Espanja: Kannabiksen käytöstä yksityisissä tiloissa ei rangaista. Myös pienien määrien kasvattaminen omaan käyttöön on dekriminalisoitu.[58]
Italia: Kannabis ja vahvemmat huumausaineet ovat nykyään selvästi eroteltu Italian huumausainelaissa. Kannabiksen käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista.[59][60][61]
Portugali: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista.[62][63]
Ranska: Lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi, jonka kasvatus, myynti ja hallussapito sekä käyttö kiellettyä.[64] Viranomaiset eivät tosin puutu hallussapitoon ja käyttörikokseen, sillä vahvojen huumausaineiden käyttö ja niiden osuus rikollisuuteen ovat selkeästi suurempia ongelmia (resurssipula)lähde?.
Saksa: Berliinissä, Bremenissä, Hampurissa, Baden-Wurttembergin osavaltiossa, Baijerin osavaltiossa, Hessenin osavaltiossa, Saarlandin osavaltiossa ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta tehdään yleensä syyttämättäjättämispäätös. Pieneksi määräksi eri osavaltioissa katsotaan yleisesti 6 grammaa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. (useat osavaltiot ovat viimeaikoina kiristäneet pieneksi katsomaansa määrää ja ilmassa on poliittisia paineita yhtenäistää raja kuuteen grammaan) Muualla kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.lähde?
Slovenia: Kannabiksen käyttö ja pienien määrien hallussapito/osto ei ole rikos.lähde?
Sveitsi: Kannabiksen käyttö on kielletty laissa, mutta käytännössä siitä ei rangaista kovin helposti. Sveitsissä kannabiksen jakelu on sallittu. Myös pienimuotoinen kannabiksen kasvattaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta isoihin farmeihin suhtaudutaan kielteisesti.[65]
Tšekki: Kannabiksen myyminen on kiellettyä, mutta pienen määrän hallussapito ja käyttö ovat sallittuja. Viranomaisilla ei ole oikeutta antaa sanktioita käytöstä. Tsekin senaatin 8. tammikuuta 2009 hyväksymän rangaistusasteikon perusteella "pieni määrä" on kannabiksen kohdalla rajattu alle 20 kannabissavukkeeseen tai kolmeen kannabiskasviin.[66]
Unkari: Vuonna 2003 voimaantulleen lainmuutoksen mukaan kannabiksen käytöstä ei rangaista ankarasti. Aiemmin kannabis ja heroiini asetettiin samaan luokkaan. Suurista määristä, myynnistä ja salakuljetuksesta seuraa kovat rangaistukset.[67]
Viro: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista, mikäli siihen ei liity mitään muuta rikollisuutta.[68]
Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Tanska: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus.

[muokkaa] Lainsäädännön reformipyrkimykset

Mielenosoitus kannabiksen laillistamisen puolesta Madridissa vuonna 2004 oli osa Million Marihuana March -marssia.Muutamat kansalaisjärjestöt esittävät Suomessakin nykyisen päihdepolitiikan aiheuttavan suuren osan juuri niistä haitoista, joita tällä lainsäädännöllä pyritään torjumaan. Uudistusmielisten mukaan kannabiksen laittomuus tuottaa erittäin suuren rahavirran rikollisjärjestöille, murentaa yleistä lainkuuliaisuutta ja aiheuttaa rikoslain inflaation. He myös sanovat, että kannabiksen ollessa laitonta, kannabiksen käyttäjä saattaa saada sitä ostaessaan sen seassa aineita, joita hän ei halunnut sekaan. Kannabiksen hinta on myös suhteettoman korkea sen ollessa laiton. Kannabiksen kriminalisointi murentaa joidenkin liberaalien mielestä yksilönvapauksia. Reformistit vaativat myös kannabiksen käytöstä annettavien rangaistusten poistamista sekä omaa käyttöä varten tapahtuvan kotikasvatuksen sallituksi. Näkyvimmin kannabiksen laillistamista on Suomessa ajanut Suomen kannabisyhdistys, jonka keskeisin tavoite on laillistaa kannabiksen yksityinen käyttö, saatavuus ja kasvatus Suomessa jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle. Suomessa vuosittain toukokuun alussa järjestettävä Hamppumarssi on osa maailmanlaajuista MMM – Million Marihuana March -marssia