Susien vierailut asuintaajamissa loputtava

Olen pahoillani puolestasi Iiro.

On hirvittävää, kun on joutunut kokemaan ihmisten taholta jotain niin pahaa, että pystyy rakastamaan vain eläimiä.

Eläinrakkaana pitäisi pystyä rakastamaan myös ihmisiä, vaikka se joskus vaikeaa onkin.

Tämän keskustelun pääasiana on susi, joten en maininnut muita metsän eläimiä. Mutta kun otit kerran asian esille..

Asuinalueellamme on tosiaan myös ilveksiä ja karhukin. Myönnettäköön, että karhun jälkiä ei voi havaita, koska se nukkuu talviunta, ja näin eteläisessä Suomessa lumipeitettä ei ole enää sen herätessä keväällä, joten karhun liikkumista ei voi tavallinen eläjä helposti havaita.

Ilveksen jäljet taas eivät herätä täällä huomiota, koska kissoja liikkuu maalaistyyliin runsaasti ja vapaasti. Tiedän kyllä muutaman kissanomistajan kaipailleen lemmikkejään, metsästäjien pitäessä todennäköisenä katoamissyynä niiden joutumista ilveksen saaliiksi. Kyseessä kuitenkin siis syrjäisemmät asumukset.

Nämä kummatkin eläimet kyllä karttavat katuvalaistuksen piirissä olevia ihmisasumuksia aika tarkkaan, samoin myös ihmisiä, joten metsässä marjastajat ja sienestäjät liikkuvat niitä näkemättä.

Tammikuussa Laitilassa susi pyrki päiväsaikaan metsätöissä olleen miehen läheisyyteen eikä edes pelännyt hänen kädessään olevaa käynnissä olevaa moottorisahaa.

Häiriintyneen eläimen kanssa ei ole pelleilemistä, vaikka kyseessä ei olekaan petoeläin. Noin 10 vuotta sitten jouduimme tekemisiin hirven kanssa, joka tunkeutui piha-alueelle. Kyllä siinä rouvan tossut vilahtivat ja jäivät kevyesti nurmikolle kruunupään hyökätessä puhisten ja möristen. Yhteistä minulla oli hirven kanssa se, että molemmat pidimme omenoista.


Lähikylässä sama hirvi piti asukkaita omassa kodissaan lähes vankina, kunnes metsästäjät lopettivat eläimen.

Ihmisten kohdallahan on käytäntönä, että emme tapa häiriintyneitä ja muille vaarallisia yksilöitä. Heidät kuitenkin pyritään kuitenkin tavalla tai toisella tekemään vaarattomaksi muille tai suljetaan "häkkiin".

Olen avoin esityksille, joilla häiriintyneet eläinyksilöt tehdään vaarattomiksi myös muutoin kuin tappamalla. Toimivia toimintamalleja kaivataan. Niiden täytyy olla kuitenkin nopeita ja helppoja sekä taloudellisesti kohtuuhintaisia toteuttaa, jotta voidaan taata niiden saatavuus koko Suomen alueella.