IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Suomessa metsänparannustoiminta alkoi jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1908. Järjestelmällinen metsäojitus alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Metsänparannuspiirejä alettiin luomaan Tapioon vuodesta 1930 alkaen ja nämä MP-piirit yhdistettiin vuonna 1987 metsälautakuntiin.

Aluksi oli vain lapio, jolla rivakka mies pystyi päivässä tekemään ehkä noin 20 metriä ojaa. Ensimmäisillä kaivureilla päästiin jo 200 metriin päivässä ja nykyiset kaivurit pystyvät jo kahden kilometrin päivävauhtiin.

Edellinen kirjoittaja totesi että enää ei ojia kaivella. Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Katsoin juuri Metsäkeskuksen tilastoa kunnostusojituksista. Siitä hyvänä esimerkkinä otanta ajanjaksolle 1990 - 2005. Kunnostusojituksia on tehty vuosittain noin 65 000 - 82 000 hehtaarille. Siis joka vuosi ojitusta on suoritettu vähintään yhtä paljon kuin Suomessa on avattu soita turvetuotannolle koko Suomen turvetuotanto aikakautena.

Mitään laskeutusaltaita ei ole ollut kuin vasta jonkin verran on tehty aivan viime vuosina. Puhumattakaan mistään pintavalutuskentistä.

Suomessa on ojitettu pelkästään turvemaita metsätalouskäyttöön lähes 5 000 000 hehtaaria. Lisäksi tietysti "kovan maan" ojitukset. Edellisen kirjoittajan mielestä tämä 5 miljoonan ala ei ole yhtäkkiä vertailussa mitään?? Erikoinen ajatuksen kulku, jos näin sallitaan sanoa.