Israelin täytyy elää

Laki ei kiellä typeryyttä ja Sasa Korhonen käyttää tätä oikeutta hyväkseen. Hänen tekstinsä perustuu asenteille, olettamuksille ja virheille, jonka perusteella totean Korhosen tekstin olevan perseestä (ilmaisuni vastaa kommentoitavaa tekstiä). Liian paljon sasakorhosellisia virheitä oiottavaksi, joten oion vain muutaman.

Arabit aloittivat konfliktin. Arabialainen terrorismi juutalaisia vastaan on tuolla alueella jatkunut suhteellisen yhtenäisenä 1920-luvulta asti. Kansainliitto katsoi - ja hyvällä syyllä - että Britannialle annettu mandaattialue ei ole mikään puhtaasti arabialainen alue. Ympäröiville arabivaltioille ei sopinut Israel missään muodossa ja koossa ja niinpä ne (5 kpl) ryhtyivät oitis 1948 tuhoamaan uudelleen syntynyttä Israelia, mutta niiden aseiden paremmuus ja miesylivoima päättyivät silti arabien tappioon. Gaza jäi Egyptin ja Samaria sekä Juudea (joka nykyään tunnetaan myös ns. Länsirantana)Jordanian laittomasti (kansainvälinen yhteisö ei tunnustanut) miehittämiksi 19 vuodeksi, kunnes ympäröivät arabivaltiot uudestaan pyrkivät hävittämään Israelin vuonna 1967, ja jälleen hävisivät (huomattakoon, että Israel taisteli yksin, ei ollut Yhdysvaltojen liittolaisuutta, lisäksi Britannia ja Ranska eivät antaneet minkäänlaista tukea, ei myöskään henkistä tukea). Huomattakoon myös, että Egypti ja Jordania tekivät Gazassa sekä Samariassa ja Juudeassa etnisen puhdistuksen, eli tyhjensivät miehittämänsä alueet juutalaisista. Juuri näiltä alueilta arabit tekivät terroristihyökkäyksiä ns. vihreän linjan sisäpuoliseen (Israelin hallussa vuodesta 1948-1967 olleelle alueelle)Israeliin. Kun nyt arabit itkevät ns. miehitystä kaiken pahan aluksi, he tietoisesti unohtavat - halutessaan harkitusti antaa medialle toisenlaisen kuvan - että samaa terrorisotaa he kävivät Israelia ja israelilaisia vastaan kun Gaza, Samaria ja Juudea olivat arabien hallussa. Mielenkiintoista onkin, että kukaan ei puhunut tuolloin "palestiinalaisista", ei ollut pyrkimystä muodostaa "Palestiinaa", ei puhuttu Jerusalemin suunnattomasta merkityksestä muslimeille. Arabiliitto perusti 1964 PLO:n - siis ei kansallisena projektina vaan Arabiliiton työvälineenä Israelin hävittämiseksi - ja samalla se perusti palestiinalaisen kansan (jos nyt kansan voi perustaa). Tästä syystä mm. YK-dokumentteja "palestiinalaisista" ei ole lainkaan ennen 1960-luvun loppua (The Palestinian people does not exist. The creation of a Palestinian state is only a means for continuing our struggle against the state of Israel for our Arab unity. In reality today there is no difference between Jordanians, Palestinians, Syrians and Lebanese. Only for political and tactical reasons do we speak today about the existence of a Palestinian people, since Arab national interests demand that we posit the existence of a distinct 'Palestinian people' to oppose Zionism. For tactical reasons, Jordan, which is a sovereign state with defined borders, cannot raise claims to Haifa and Jaffa. While as a Palestinian, I can undoubtedly demand Haifa, Jaffa, Beer-Sheva and Jerusalem. However, the moment we reclaim our right to all of Palestine, we will not wait even a minute to unite Palestine and Jordan.

--PLO executive committee member Zahir Muhsein in an interview with the Dutch newspaper Trau on March 31, 1977).

On selvää, että nuo ihmiset kärsivät, mutta eivät Israelin vuoksi, vaan omien kanssa-arabiensa vuoksi, koska yksikään arabivaltio ei ole ottanut näitä pakolaisia vastaan ja antanut heidän sulautua samaa kieltä ja samanlaista kulttuuria edustavien kansalaistensa joukkoon ja niinpä mm. Libanonissa on edelleen runsaasti "palestiinalaisia" pakolaisia - Arabiliitto on käyttänyt melkein 60 vuotta "palestiinalaisia" Israelia vastaan peukaloruuvina ja nuo "palestiinalaiset" kyynisesti pelinappuloina. Kiintoisaa onkin, että missään muualla maailmassa ei ole kolmannen ja neljännen polven pakolaisia, kuin UNRWA:n ylläpitämät "palestiinalaisarabit", ja pakolainen määritellään toisin kaikkien muiden kansojen suhteen paitsi "palestiinalaisarabien". Syynä tähän on se, että islamilaiset maat sinänsä muodostavat kolmanneksen YK:n äänistä ja painostusaseena osalla niistä on öljy, nyttemmin myös melkoiset muslimivähemmistöt melkein kaikissa länsimaissa lisäksi. Öljyasetta käytettiin länsimaita - ja muuta maailmaa - vastaan öljykriisin yhteydessä 1973 ja niinpä suurin osa maailmasta nykyään äänestääkin melkein asiassa kuin asiassa - kunhan kohde on Israel - islamilaisen linjan mukaisesti. Tämä vain on reaalipolitiikkaa.

Pakolaiset 1948: tuolloin ei arabien lukutaito ollut kummoinen, ei ollut TV:tä eikä nettiä, joillakin radio, harvoilla puhelin, mutta sitäkin tehokkaampi puskaradio. Ympäröivien arabivaltioiden armeijat aikoivat murskata Israelin oitis, kun se julistautuisi itsenäiseksi, ja niinpä Britannian mandaattihallinnon alueen arabeja olivat naapurivaltioiden johtajat kehottaneet/käskeneet lähtemään, jotta niiden arabiarmeijoilla olisi paremmin tilaa murskata Israel. Tässä arabien pari lehtileikettä tuolta ajalta asian valottamiseksi:

The fact that there are these refugees is the direct consequence of the act of the Arab states in opposing partition and the Jewish state. The Arab states agree upon this policy unanimously and they must share in the solution of the problem.

--Emile Ghoury, secretary of the Palestinian Arab Higher Committee, in an interview with the Beirut Telegraph Sept. 6, 1948

The Arab state which had encouraged the Palestine Arabs to leave their homes temporarily in order to be out of the way of the Arab invasion armies, have failed to keep their promise to help these refugees.

--The Jordanian daily newspaper Falastin, Feb. 19, 1949

Who brought the Palestinians to Lebanon as refugees, suffering now from the malign attitude of newspapers and communal leaders, who have neither honor nor conscience? Who brought them over in dire straits and penniless, after they lost their honor? The Arab states, and Lebanon amongst them, did it.

--The Beirut Muslim weekly Kul-Shay, Aug. 19, 1951

The 15th May, 1948, arrived ... On that day the mufti of Jerusalem appealed to the Arabs of Palestine to leave the country, because the Arab armies were about to enter and fight in their stead.

--The Cairo daily Akhbar el Yom, Oct. 12, 1963

For the flight and fall of the other villages it is our leaders who are responsible because of their dissemination of rumors exaggerating Jewish crimes and describing them as atrocities in order to inflame the Arabs ... By spreading rumors of Jewish atrocities, killings of women and children etc., they instilled fear and terror in the hearts of the Arabs in Palestine, until they fled leaving their homes and properties to the enemy.

--The Jordanian daily newspaper Al Urdun, April 9, 1953