Median lopetettava vääristelty Israelin vastainen uutisointi

Natsipolitiikka ei kuollut – se sai uuden muodon.

Valid Shebatin 17.3.2004 Suburban Orthodox –synagogassa, (Baltimore, Yhdysvallat) pidetty puhe.

En ole sen arvoinen, että seisoisin tänään täällä edessänne kertomassa siitä, mitä minä ja kansani on tehnyt kansallenne. Tämän lisäksi en ole paras puhuja, en opiskellut alaa missään tahossa. Joka tapauksessa seison edessänne tunnustaakseni, sillä uskon, että tunnustus on syntien anteeksiannon alku.

Muistan, kun vielä lapsena laulettiin päiväkodissa: "Kaikki arabit ovat veljiä, juutalaiset – koiria." Kerran kysyin isältä juutalaisista. Islamia eri kouluissa opettanut isä kertoi juutalaisten häpäisseen lauantaipäivän. "He ovat vihollisia. Ihmisiä, joita jopa kuningas Daavid, Mooses ja Abraham ovat kironneet." Siinä kaikki, mitä kuulin, ja keskustelu tapahtui juuri ennen kuuden päivän sotaa. Olin silloin kuusivuotias ja asuin Jerikossa. Äitini on synnynnäinen kristitty, ja kuusi päivää sekä kuusi yötä kestänyt sota muistutti hänelle Raamatun kertomuksesta, jossa Joosua valloitti Jerikon, myös kuudessa päivässä, ja ilmoitti juutalaisen valtion synnystä. En tietenkään tajunnut siinä vaiheessa, miksi äitini iloitsi israelilaisten voitosta kuuden päivän sodassa.

Äitini syntyi Amerikassa, ja tapasi isääni amerikkalaisessa yliopistossa. He menivät naimisiin. Äiti otti islamin uskokseen ja lähti miehensä perään Lähi-itään tietämättään, mihin hän johtaa itseään. Heti saavuttuaan Lähi-itään häneltä otettiin pois amerikkalainen passi ja sitä kautta tehtiin mahdottomaksi ajatus kotiinpaluusta.

Nyt hän kuului islamin poviin, ja islamin povi ei tarkoita samaa kuin hotelli "Kalifornia". Siihen on sisäänpääsy, mutta ei tietä ulos. Ennen saapumistaan Lähi-itään äitini ei tiennyt asiasta. Hän näki, kuinka hänen lapsensa kasvoivat vihan ilmapiirissä, kouluissa, joissa opetettiin vihata ja tappaa juutalaisia.

En ole täällä sen vuoksi, että syyttäisin islamia ja muslimeja. Uskon, että heidän keskuudessaan on paljon rauhanomaisia ja rakastavaisia ihmisiä, jotka eivät vihaa juutalaisia. En syytä islamia, mutta toivotan muslimeille onnea todistamisessa siitä, että islam on rauhaa rakastava uskonto. Haluaisin, että islam olisi rauhanomainen uskonto, mutta se islam, jota minä opiskelin, ei todellakaan ollut sellainen.

Yläluokissa opiskelimme islamin eskatologiaa, ja meille sanottiin, että tuomion aikaa ei tule ennen kuin islamin heimo ei tuhoa juutalaista heimoa. Muhammedia profeettaa kysyttiin, missä sen on tapahtuva, ja hän vastasi: "Jerusalemissa. Ja silloin kivetkin huutavat: 'Juutalainen piilee takanani. Tule, oi muslimi, tule, oi Allahille uskovainen, tule ja tapa hänet', niin ei yksikään juutalainen pelastu."

Islamin eskatologia sellaisena, kuin sitä opiskelimme, ei jättänyt juutalaisille valinnanvaraa. Sen jälkeen, kun juutalaiset kokoontuvat Israelin maahan, he tulevat tuhotuiksi, niin miehet, kuin naiset ja lapsetkin. Sitä meille opetettiin moskeijassa, sitä meille opetettiin koulussa. Juutalaisten kokoontuminen Israeliin tarkoittaa meille ennustuksen toteutumista sekä sitä, että juutalaisten tuhoamisen aika on tullut.

Tiedän, että tämä ei ole iloinen uutinen, mutta juutalaisten on oltava perillä siitä, että holokausti on edelleen. Se alkoi jo Mooseksen aikoihin, ja voitte luulla, että se loppui Hitlerin kuoleman myötä. Näin se ei kuitenkaan ole. Holokausti on tänäkin päivänä. Tilanne on, toki, muuttunut: uhrit päättivät suojella itseään, mutta koko maailma päätti tuomita heitä siitä. Isäni, Daud Shebat, joka omistaa laajoja maa-alueita Beit-Sagorissa. Isoisänikin omisti ja ruokki lampaillaan koko kylän, mutta teki suuren virheen; hän myi osan maa-alueistaan juutalaiselle säätiölle. Se oli suuri synti. Isoisääni haluttiin tappaa. Vain sukulaisten suojelun avulla isoisäni jäi eloon.

Uhrilahjoitusten avulla ovat juutalaiset ostaneet nämä maat. Lahjoituksilla, jotka lähetettiin joka puolelta maailmaa. Niillä rahoilla, jotka lapset heittävät säästöpossuihinsa, sillä juutalaisilla oli unelma: palata kotimaahansa. Mutta me emme ikinä tienneet unelmastanne, meitä ei kiinnostanut unelmanne. Kaikki, mitä tiesimme teistä, oli peräisin islamilaisista kouluista ja moskeijoiden saarnoista.

Natsismi ei kuollut, vaan sai uuden muodon. Hitlerin Saksassa oli propagandaa, samoin on meilläkin. Adolf Hitler kontrolloi Saksaa monin tavoin; hän kontrolloi sivistystä, lapsileirejä, taidetta, mediaa. Sama tapahtui meillekin, minun sukupolvelleni, joka kasvoi arabinationalisti ja muslimijohtaja Amin al-Husseinin ja hänen seuraajiensa saarnoilla. Amin al-Hussein oli Jerusalemin ja ystävänsä Hitlerin mufti (

islamilainen laintulkitsija). Hän oli ystävä Hitlerille, joka hyväksyi idean "juutalaisten kysymyksen lopullisesta ratkaisusta".

Amin al-Hussein ja Adolf Hitler

Opettajamme eivät ikinä puhuneet meille totta. He eivät ikinä kertoneet, että 800 000 juutalaista on karkotettu muslimimaista, eikä pakolaisilla ollut muuta kohdetta kuin Israel. Opettajamme eivät ikinä maininneet siitä, että arabit ovat jotenkin syyllisiä juutalaisia kohtaan. Koko maailma pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, mitä tapahtui toisen maailmansodan aikana. Koko maailma, eivät arabit. En kuullut arabien kertaakaan pahoittelevan yhteistyötään Hitlerin kanssa, verilöylyä Hebronissa, verilöylyä Gush Etzionissa, verilöylyä Hadasissa… Missä ovat nämä anteeksipyynnöt?

Seison edessänne myöntääkseni, että tunnen myötähäpeää kansani puolesta ja häpeän sitä, että kutsun itseäni arabiksi. Häpeän, koska Joosefin hautakammio oli häpäisty ja Tooran kääröt poltettu. Häpeän, koska kansani elää yhden idean puolesta – Israelin tuhoamisen puolesta. Meillä ei ole monta näkökulmaa, meillä on vain yksi Jasser Arafatin näkökulma. Häpeän, että juutalaiset eivät voi vierailla arabialaisissa maissa, vaikka arabit voivat turvallisesti matkustaa Israeliin. Häpeän, että jos passissani on "Israel" –leima, en voi matkusta arabialaisessa maailmassa. Häpeän, että uskonnonvapautta ei ole missään 55 arabialaisessa maassa. Häpeän, että olen loukannut äitiäni niin monta vuotta nimittäen hänet pakanaksi ja amerikkalaiseksi imperialistiksi pyytäen isää jättämään hänet ja menemään naimisiin musliminaisen kanssa. Häpeän, että Rooman Paavi sanoo arabeille Raamatun paimenten olleen arabien esi-isiä, vaikka historia todistaa, että Raamatun paimenet olivat juutalaisia. Häpeän, että koko maailma on hiljaa sen puolesta, mitä juutalaisille tapahtuu. Häpeän, että on uusi holokaustin aika, ja että viha juutalaisia kohtaan kasvaa myös muuallakin, eikä pelkästään niin kutsutussa Palestiinassa. Häpeän Anis Mansurin puolesta, joka on kovin arvostettu arabien maailmassa, ja joka sanoi vieraillessaan koulussamme: "Kaikki tietävät, että Hitler oli oikeassa vapautettuaan maailman kuudesta miljoonasta juutalaisesta." Ja tuollaiset ihmiset olivat sankareitamme.

Lauloimme häälauluissamme "sankareista", pommien valmistajista, terrori-iskujen järjestäjistä, niistä, jotka kävivät koulutuksen fasistiaikaisessa Saksassa. Unelmoimme kuolemasta shahideina, marttyyreina, joita paratiisissa odottelee 72 neitsyyttä. Näin meitä opetettiin koulussa, ja joku arabi saa nousta ja sanoa, että valehtelen, keksin tarinoita. Silloin kerron koulujen, opettajien nimet ja näytän oppikirjojemme sivuja.

Kerran kysyin opettajaltamme: "Kun voitamme juutalaisia, mitä teemme juutalaisille naisille?"
"Heistä tulee jalkavaimomme", hän vastasi.  "Mitä se tarkoittaa?" kysyin."Seksuaaliset orjat", hän vastasi. "Miehiä sinä tapat, naisia ja lapsia otat orjiksi." "Mutta sehän ei ole avioliittoa", väitin vastaan. "Mitä jos nämä naiset eivät haluakaan olla kanssamme sen jälkeen, kun olemme tappaneet heidän miehiään ja perheitään?" Ja opettaja vastasi, että naisilla ei ole valinnanvaraa kyseisessä tilanteessa.

Suurin osa Muhammed –profeetan vaimoista oli juutalaisia, joiden miehiä ja perheitä hän tuhosi. Näin meitä opetettiin.

Siksi ei ole mitään yllättävää siinä, että rupesin heittämään teitä kivillä. Heitin teitä kivillä Temppelivuorelta niin monta kertaa, että on vaikeaa laskea. Heitin kiviä sotilaihinne. Loppujen lopuksi päädyin Israelin vankilaan, mutta vain sitä varten, että saisin tutustua siellä terroristeihin, ja tyrmästä päästyäni hankkiutuisin Jasser Arafatin terroristiryhmiin – FATAHiin.

Jerusalemista kotoisin oleva arabi Mahmud Abu-Amir rekrytoi minut. Tapasimme Temppelivuorella, ja siellä, teille pyhässä paikassa, hän antoi minulle hankalan kellokoneistopommin, joka oli piilotettu leivän sisään. Minun oli määrä räjäyttää pankki Beetlehemissa. Tullessani pankille huomasin sen lähellä leikkiviä lapsia. Aloin sääliä lapsia, heitin pommin pankin katolle ja juoksin pois. Viiden minuutin päästä kuului räjähdys, joka sai minut kauhistumaan. Pian sain tietää, ettei kukaan menehtynyt. Nyt ajatus siitä, että käteni olisivat voineet olla veressä pelottaa minua, mutta silloin olin sitä mieltä, että pyhä velvollisuuteni on karkottaa juutalaiset maastamme.

Ystävieni kanssa yritimme lynkata juutalaista sotilasta Beit Sagorin kylässä tapahtuneen mielenosoituksen aikana. Sotilas jahtasi nuorukaista, joka heitti häntä kivillä. Me ympäröimme sotilasta ja aloimme lyödä häntä kepeillä. Ystävälläni oli keppi, jonka päästä törrötti naula, ja jolla hän häikäilemättä tökki sotilasta päähän. Sotilas vuoti verta, me melkein tapoimme hänet, mutta loppujen lopuksi hän onnistui livistämään tulilinjan yli, jonka järjestimme sytyttämällä auton renkaita. Linjan takana oli israelilaisia sotilaita, jotka ampuivat ilmaan, eivät meidän suuntaan. He ottivat haavoittuneen toverinsa jeeppiin ja kyydittivät hoidettavaksi. Muistan, kuinka sotilasta kutsuttiin Amnoniksi.

Rukoilen Amnonia antamaan minulle anteeksi ja ymmärtämään, että olin kasvanut vihassa juutalaisia kohtaan, enkä tiennyt mitään muuta.

Ja he tulevat kertomaan teille, että kivi ei voi tappaa, naula ei voi tappaa, lapsi ei voi tappaa… Ne kaksi juutalaista lasta Tekoasta tulivat tapetuksi arabien lasten toimesta. Puhun teille totta: olimme natseja – ei ole mitään eroa.

Lapsina kuuntelimme aamusta yöhön lauluja radiosta (kanavalta "Palestiinan Ääni"): "Teroita luuni ja tee niistä miekka, ota lihani ja tee siitä pommi!" Emme pitäneet sitä allegorisena, vaan tajusimme kaiken kirjaimellisesti sitoen itseämme räjähteeseen ja sitoen räjähdevyöhön vauvoja. Emme nähneet siinä mitään väärää.

Tätini kadotti lapsensa, joka yritti viedä räjähteen Ben Jegudin kadulle Jerusalemin keskustassa. Israelilaiset saivat tietää siitä, ja he tappoivat pojan hänen matkallaan suunnittelulle terroristi-iskun paikalle. Israelilaiset tekivät aivan oikein.

Kadotin serkkuni, tyhmän 16-vuotiaan pojan, jolla oli samat pestyt aivot kuin meillä jokaisella. Tätini kulki kadulla ja jakoi karkkeja juhlien poikansa kuolemaa. Tulin hänen kotiinsa ja kysyin, miten hän voi. Hän parkui ja itki, mutta palestiinalaisella kadulla hänen oli näytettävä, että tämä on ilon päivä, hääpäivä. Päivä, jolloin hänen poikansa menee naimisiin 72 neitsyyden kanssa paratiisissa.

Vanhempani pelkäsivät, että minua odottaa sama kohtalo, ja lähettivät minut Amerikkaan muka opiskelemaan. Amerikka ottaa vastaan paljon palestiinalaisia opiskelijoita, mutta niistä vain 2-3 % tulee oikeasti opiskelemaan. Suurin osa tulee propagandaa ja levottomuuksia varten. Olimme propagandisteja koko sen ajan, kun olimme Amerikassa.

Palestiinalaisten opiskelijoiden kuraattori sai amerikkalaiselta hallitukselta rahaa, joka oli tarkoitettu meidän avustamiseen. Näillä rahoilla järjestimme bileitä Chicagon yliopistossa. Toivotin vieraita tervetulleiksi sanoen arabian kieleksi: "Keräämme rahoja ostaaksemme univormuja PLO:n taistelijoillemme Libanonissa." ja englanniksi: "Tervetuloa bileisiimme! Täällä tulee olemaan hyvin hauskaa. Ruokalistassamme on lammasta ja baklavaa."

Järjestimme Chicagossa mielenosoituksia teitä ja Yhdysvaltoja vastaan. Huusimme: "Kuka hallitsee mediaa? Israel! Kuka hallitsee kongressia? Israel!" Monen vuoden päästä tajusin, kuinka vaikeaa Israelin oikeasti onkaan päästä mediaan, jotta sen parhaimmat argumentit tulisivat kuulluiksi.

Tänä päivänä Israelilla onkin vahvoja argumentteja. Sillä, kun Israel on kulkenut kahdessatuhannessa vuodessa kaikkien kaaoksien ja jahtaamisen kauhujen läpi, palattuaan kotimaahansa se ei alkanut kostaa maailmalle. Missä ovat ne kaaokset, joita Israel olisi aiheuttanut edes yhdelle maailman kansalle? Missä ovat ne verilöylyt, joita Israel olisi aiheuttanut kristityille tai muslimeille?! Sellaista ei ollut. Onhan se outoa, että koko maailma ei huomannut Sudanin ja Irakin verilöylyjä, tai 200 000 kristityn verilöylyä Libanonissa, mutta voi kuinka alettiin huutamaan "Jeninin verilöylystä", kun siviilejä vietiin pois Jeninistä ennen sotatoimia, ja sotilaat asevarastojen ja räjähdetehtaiden pommittamisen sijaan suorittivat sotatoimia kaduilla.

Vuonna 1993 aloin lukemaan Raamattua, jotta voisin käännyttää katolilaisen vaimoni islamin uskoon, kuten teki isänikin aikoinaan äitini kanssa. Vaimoni riiteli kanssani sanoen: "Näytä tekstistä se kohta, mistä puhut." Tietenkin vastailin lapsuudesta tutuilla lauseilla: "Juutalaiset vioittivat Raamatun." "Juutalaiset varastivat profeettojamme."

Sitten ostin Raamatun, ja se oli paras ostoni elämäni aikana. Samalla ostin tietokoneohjelman, jotta löytäisin tekstistä ne sitaatit, joista vaimoni puhui. Näppäilin sanoja Israel ja Jerusalem ja näin, kuinka useasti nämä sanat mainitaan Raamatussa; Koraanissa Jerusalemia ei mainita kertaakaan. Siis kenenpä kaupunki se sittenkin on – Jerusalem?

Törmäsin ihmeelliseen ennustukseen psalmissa 83. Psalmin alussa lukee: "Sinun vihollisesi riehuvat, nostavat uhitellen päätään. He punovat juonia omaa kansaasi vastaan, vehkeilevät sinun suojattiesi pään menoksi. He sanovat: "Me tuhoamme heidät! Tehdään loppu koko kansasta, niin että Israelin nimikin unohtuu!" He ovat yksissä tuumin tehneet liiton, kaikki he ovat sinua vastaan: Edomin telttakunnat ja ismaelilaiset, Moab ja hagarilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ja Tyroksen asukkaat. Assyriakin on liittynyt heihin, tullut avuksi Lootin jälkeläisille…" Ennustus loppuu sanoihin: "Nöyryytä heitä perin pohjin, kunnes he etsivät apua sinulta, Herra. Saakoot he osakseen ainaisen pelon ja pilkan, saakoot kunniattoman lopun. Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias!"

Olen paljon miettinyt tätä ennustusta yrittäen tajuta, mistä historiallisesta tapahtumasta on kyse. Ei ollut historian aikana sellaista, että kaikki mainitut kansat kokoontuisivat Israelia vastaan ja häviäisivät sodan. Mistä psalmi sitten puhuu? Vastaus löytyi Aamoksen kirjasta luvusta 9, missä puhutaan Israelin kansan palauttamisesta takaisin Israelin maahan. Maahan, jonka Jumala heille antoi.

Miten voi olla mahdollista, että pieni kansa voittaa silloin, kun sillä on vastassa monia kansoja? Miten voi olla mahdollista, että 160 miljoonaa häviää 1 miljoonalle? Ja silloin aloin tajuamaan kuningas Davidin tarinan. Sen, missä hän nuorena nousi Jumalan nimessä Goljataa, jättiläistä vastaan ja voitti hänet.

Kun Israel vihdoinkin päättää toimia kuten kuningas David, nousee Jumalan nimessä vihollistaan vastaan, se voittaa jättiläisen, natsijättiläisen.

Muistelkaa vuosia 1948, 1967, 1973… Montako sotaa oli silloin. Ja jokaisessa sodassa Euroopan ja Neuvostoliiton kannattamat arabit hävisivät nuorelle pikku-Davidille.

Jesajan ennustus siitä, että Israelin maanpakolaiset palaavat luvattuun maahan neljästä maailman suunnasta, on jo täyttämässä. Sokeakin, kunnon ateistikin huomaa Raamatun profeettojen olleen oikeassa. Juutalaisten profeettojen ennustukset käyvät toteen. Jumala antoi heidän tietää tulevaisuudesta, jotta kaikki kansat saisivat tietää, että Hän on yksi, hänen päätöksensä toteutuvat, Hän on Israelin Jumala!

Aloin tutkimaan juutalaisten historiaa, aloin lukemaan holokaustista. Koko elämäni ajan ajattelin, että mitään holokaustia ei ollut koskaan ikinä. Kaikki, mitä opetettiin koulussa, osoittautui valheeksi. Kaikki oli käännetty nurinpäin.

Ihmiset, joita opetettiin vihaamaan, osoittautuivat ihmiskunnan toivoksi, ja ne sankarit, joita kunnioitimme – konniksi ja murhaajiksi. Minusta mikään ei kuvaa maailman hurskastelua Israelia kohtaan yhtä hyvin, kuin se fakta, että Jasser Arafat, tämä maaninen sadisti, sai Nobelin rauhan palkinnon. Juutalaisena ottaisin tämän kuin syljeskelyn kasvoille. En ymmärrä, mikä sai juutalaisia pelastamaan hänet, antamaan hänelle vallan ja tekemään hänen kanssaan sopimuksen. Sopimuksen ihmisen kanssa, joka vuodatti enemmän juutalaista verta kuin kukaan muu Hitlerin ajoilta!

Miten saitte tapahtumaan sen, että ihmisen, jota karkotettiin Israelista, Jordaniasta, Libanonista terrorismin takia, te, juutalaiset, päästitte takaisin pihaanne heti, kun hän alkoi mumista sanan "rauha"?! Jos sarjamurhaaja, jota odottaa sähkötuoli, yhtäkkiä sanoisi olevansa tappamista vastaan, annettaisiinko muka hänelle saman tien talo, maa-alue ja henkilökohtaiset vartijat sellaisesta "uroteosta"? Sopimus sellaisen ihmisen kanssa on samaa kuin sopimus kuoleman kanssa.

Vuonna 1993 Oslon sopimuksen allekirjoittamisen aikoihin kysyin jokaiselta tapaamani juutalaiselta: "Miten voitte antaa maanne vihollisellenne?" Sanoin juutalaisille: "Katsokaa minua, olen palestiinalainen, tunnen kansani sisältä päin ja sanon teille, että kyseistä kansaa ei saa uskoa. Allekirjoitatte sopimuksen itse kuoleman kanssa!" He nauroivat minulle, eivätkä uskoneet. Mutta kuka voi nousta tänään ja sanoa, että Oslon sopimus toi rauhan? Ja kuka sanoo minulle, että tekemällä lisää askelia samaan suuntaan ja antamalla palestiinalaisille lisää valtaa ja vapautta harrastamaan terroristitoimintaa juutalaisten mailla, tuomme rauhan ja kukoistamisen Lähi-itään? Haluan kysyä teiltä tänään yhden kysymyksen. Ei tarvitse esittää minulle poliittisia, loogisia tai muita argumentteja. Ei tarvitse kertoa Amerikan ja Euroopan painotuksesta. Kertokaa, miltä tuntuu, kun ehdotatte Israelin, Samarian, Gazan alueita pahimmalle vihollisellenne, roistoille, jotka eivät janoa autonomiaa tai valtiota, vain juutalaisten verta? Mitä sydämenne sanoo teille? Ettekö vain luule, että jos kädellänne on tulehdus, infektion laajentaminen koko keholle tuo keholle terveyttä? Miten voitte kestää tulehduksen, Ramallahin, juutalaisten maiden sydämessä?

Ramallah, jossa vihainen väkijoukko tuhosi kaksi juutalaista vain sen takia, koska he päätyivät sinne vahingossa, eksyttyään. Näinkö ystävälliset naapurit suhtautuvat eksyneisiin matkaajiin? Vievät heitä poliisikeskukseen ja huutaen "Allah Akbar" tappavat heitä, repivät heiltä silmät, repivät kehon auki ja ottavat sieltä suolet, maksan ja sydämen. Koko Ramallah oli siellä paikalla, kaupungin asukkaat kokoontuivat osallistuakseen tähän kannibaaliseen tekoon.

Mutta jos juutalainen tappaa palestiinalaisen, vaikka vahingossakin, kaikki juutalaiset syyttävät häntä siitä. Muistatteko, kuinka tuhannet juutalaiset kokoontuivat Israelissa mielenosoitukseen syyttäen Sharonia palestiinalaisten kuolemasta Sabran ja Shatillan leireillä? Hän oli syyllinen pelkästään siitä, ettei uskaltanut mennä suojelemaan palestiinalaisia, kun ei tiennyt, miten siihen suhtaudutaan. Huomaatteko eron? Juutalaiset eivät pyri tappamiseen. He vastaavat iskuihin, mutta silloinkin yrittävät olla koskematta siviileihin.

Siksi pyydän: perukaa sopimus kuoleman kanssa! Älkää kuunnelko Amerikan, Venäjän, Euroopan, YK:n neuvoja. Nykyisessä maailmassa on valtioita, joissa ihmisiä kuolee päivittäin nälkään ja sairauksiin, mutteivät YK tai EU tai Amerikka tai Venäjä auta niitä. Vain silloin, kun Israel haluaa rakentaa asuntoja valtionsa alueelle, Gar Homaan, koko maailma alkaa huutaa. "He tuhoavat ympäristön!" huutaa EU, vaikka kaikki tietää sen faktan, että Israel on istuttanut enemmän puita kuin mikään kansa. Mikä tämä on? Mistä tuollainen epäreiluus? Miksi maailma ei halua, että juutalaiset palaisivat maahansa, rakentaisivat sinne taloja ja eläisivät rauhassa? Miksi maailma huutaa "miehitetyistä alueista" peittäen silmänsä kymmenille arabialaisille kylille, jotka kasvavat kuin syöpäkasvain Israelin alueella kysymättä lupaa yhtään keneltäkään?

En tiedä itsekään, miten selittää tämän kaiken, mutta muistan yhden juutalaisen tietäjän sanoja: "Eisav inhoaa Jaakobia. Näin on maailma tehty."Teidän pitää katsoa totuuden silmiin ja tajuta, että saatte luottaa vain itseenne. Siksi teidän täytyy puhua puolestanne, puolustaa itseänne ja oikeuksianne, ja te olette hiljaa. Teillä on kaikki mahdollisuudet voittaa, ja te tulette oikeuteen ettekä esitä parhaita argumenttejanne. Miten kauan Israel on vielä uhrina? Miten kauan se on vielä vaiti?

Raamatussa kerrotaan, kuinka Jaakobin lapset, Shimon ja Levi, tuhosivat koko kaupungin siskonsa kunniaa puolustaen. Miksi Ramallah on edelleen Israelin kartassa? Miksi juutalainen veri vuotaa, eikä kukaan rankaise? Miksi rikolliset ovat edelleen vapaina? Raamatussa lukee: "Miten voit olla vaiti, kun miehet ja naiset ovat verilöylyn uhreja". Ja minun, arabin, on muistutettava teitä siitä?! Monet palestiinalaiset ovat sitä mieltä, että petin kansaani, mutta olenko oikeasti petturi? Olenko minä se, joka seisoo moskeijassa huutaen kuin Jasser Arafat: "Antakaa minulle lapsianne, jotta uhraan heidät Molokille!" Jos olenkin pettänyt, kohteenani olivat tyhjä demagogia, valheellinen sankaruus ja epäinhimillinen julmuus. Petin Kuoleman Elämän vuoksi, ja Vihan sen vuoksi, että voisin palvella Hyvyyttä. Tulin teille toiselta puolelta, pahuuden syvimmästä pesästä, jotta voisin kertoa niistä ihmisistä, joiden kanssa yritätte sopia, vaikka he eivät pitäneet yhdestäkään sopimuksesta. Te yritätte vieläkin uskoa heitä, vaikka heidän jokainen sanansa on valhetta.

Amerikka ja Eurooppa kuluttavat hirveästi humanitaariseen apuun palestiinalaisille. Amerikassa on jopa sellaisia synagogia, jossa liberaaliset juutalaiset keräävät rahaa auttaakseen palestiinalaisia. Haluan sanoa näille liberaaleille: "Tiedättekö, mihin rahanne menevät? Kuunnelkaapa uutisia. Aina, kun kuulette, että jossakin Israelissa oli terrori-isku, jollain tiellä tapettiin juutalainen, joku juutalainen kylä ammuttiin raketeilla, tietäkää – tämä kaikki on tehty rahoillanne. Rahoillanne ostettiin nämä aseet, valmistettiin nämä raketit ja nämä räjähteet."

Eniten ihmettelen, että juutalaiset ovat vaiti. He ovat vaiti silloinkin, kun kyse on pyhän häpäisystä. He ovat vaiti melkein aina!

Kuvitelkaa, mitä tapahtuisi, jos joku juutalainen saisi päähänsä, että koska Abraham on käynyt Mekassa, se on juutalaisten pyhä kaupunki. Mitä, jos hän keräisi kannattajia ja rakentaisi synagogan Mekan keskustaan, ja sitten kuuluttaisi, että paikka on pyhä vain juutalaisille, siksi muilta on sinne pääsy kielletty. Miten YK, EU suhtautuisivat asiaa? Entäs maailman muslimit?

Mutta kun aivan samankaltainen asia tapahtui Temppelivuorelle, miten voitte olla vaiti?! Kauanko aiotte olla vielä vaiti niistä asioista, jota koskevat ylpeyttänne ja kansanne tietämystä, ja pitää jatkuvia tyhjiä keskusteluja rauhasta ja palestiinalaisen valtion perustamisesta?

Ei ole sellaista kansaa kuin Palestiina. Palestiinalaiset ovat troijalainen hevonen, joka on rakennettu juutalaisten vihollisten toimesta, ja jonka sisältö on roistoja ja sadisteja. Päästitte roistoja sisään, he alkoivat tehdä sitä, mihin ainoastaan he pystyvät: tappaa, ampua, räjähtää, luoda uusia sadisteja. Ja miten päätitte päästä tilanteesta? Karkottaa juutalaiset juutalaisten maasta ja antaa nämä alueet roistoille, juutalaisten naisten ja lasten murhaajille?!

Palestiinalaiset ovat terä, jonka vihollisenne löivät sydämeenne, isoon sieluunne, jotta te jakaantuisitte, jotta teissä olisi repeämä, ja nykyaikana olette jakaantuneet, ette toimi yhtenä kokonaisuutena.

Osa teistä ymmärtää, mitä tapahtuu, mutta osa uskoo arabien propagandaan ja sen sijaan, että torjuisi valheen, piinaa itseään syyllisyydellä niistä rikoksista, joita juutalaiset eivät ikinä tehneet.

Kaikki, mistä syytämme teitä, teemme itse. Käännämme kaiken nurinpäin. Syytämme teitä verisestä kunnianloukkauksesta, mutta oikeasti juomme itse teidän vertanne, kirjaimellisesti. Syytämme teitä siitä, että järjestätte holokaustin palestiinalaisille, mutta vain sen takia, koska te olitte holokaustin uhreja, ja me olimme ja edelleen olemme uskollisia Hitlerin seuraajia. Syytämme teitä suhtautumisestanne palestiinalaisiin kansallisena vähemmistönä, mutta kukaan ei suhtaudu yhtä huonosti kansalliseen vähemmistöön tai ei-muslimiin kuin me.

Näin pahuus toimii. Aloin tajuta, kuinka natsismi toimii, sekä sitä, että se on nyt kasvussa, ja vuosisadan vanhoja opetuksia on unohdettu. Luin profeettojen ennustuksia tulevasta, joka on edessämme. Tämä tulevaisuus on täynnä levottomuuksia ja verta, mutta samalla siinä on toivon valoa. Koko Raamattu vakuuttaa meille, että Israel kokee paljon tappioita, mutta lopulta se on voittaja.

Silti ei saa olla hiljaisena ja toimettomana. Ei ole vaikeaa löytää sanoja ja faktoja, jotta arabialaisen propagandan valhe tulisi sorretuksi. Täytyy vain katsoa totuuden silmiin. Sillä jos juutalaiset ovat sellaisia, millaisina niitä kuvaa arabialainen propaganda, miksi voi tulla Tel Aviviin ja rauhassa kuljeskella sen kaduilla niin paljon, kuin haluan, samalla kuin juutalainen ei voi saapua edes viideksi minuutiksi Ramallahiin?

Miksi yksikään Israelin arabeista inhotessaan juutalaisia ja israelilaisia vaikka kuinka paljon ei missään tapauksessa luovu Israelilaisesta passistaan, ettei tulisi maamiehiensä alaiseksi.

Asuessani vielä Israelissa, kysyin kerran perheeltäni:
"Kertokaa minulle käsi laitettuna sydämelle, miten haluaisitte elää: Israelin vallan alaisena vai Arafatin vallan alaisena?"
"Israelin vallan alaisena", minulle vastattiin.
"Miksi sitten ette ikinä puolusta Israelia, jos joku puhuu sitä vastaan?"
"Koska arabit inhoavat juutalaisia." 

Tiedän, että kyse ei ole "miehitetyistä alueista" tai siitä, montako yliopistoa sekä sairaalaa Israel rakentaa ja on jo rakentanut palestiinalaisille. Kyse on Islamista. Kyse on siitä, että Islam sietää väärinuskoisten, ei-muslimien läsnäolon vain vähemmistönä, joka on alistetussa asemassa. Muslimit sietäisivät juutalaisia, jos voimassa olisi samoja lakeja, jotka olivat olemassa arabimaissa vuosisatoja. Jos juutalaiset kantaisivat keltaisia käsinauhoja vaatteissaan, jos he eivät saisi rakentaa talojaan muslimien taloja korkeimmalle, jos olisi kiellettyä ajaa hevosella, jotta he eivät olisi ajavia muslimeja korkeammalla, jos heidän olisi kiellettyä kantaa asetta. (Muuten, niiden amerikkalaisten johtajien, jotka puhuvat Islamin rauhanomaisuudesta, olisi syytä ajatella sitä, että Islamin kansa on valmis sietämään heitä samoilla ehdoilla.)

Israelin valtion olemassaolo tekee mahdottomaksi sellaisen ajatuksen, ja samalla näyttää, että Muhammedin ennustus ei pidä paikkansa. Ennustus siitä, että tuomion aika tulee, kun Islamin heimo tuhoaa Israelin heimon.

Puheeni, sekä outo ja nopea muuttumiseni saattaa pelästyttää teitä, mutta sanon teille, että on ainoa tapa selviytyä: olla uskollinen Israelin Jumalalle ja torjua pahuutta. Meidän, uskollisten Siionille, juutalaisten ja juutalaisten on seisottava yhdessä ja puhua yhdessä yhteisen pelastuksemme vuoksi. Meidän täytyy vastustaa muslimien propagandaa. Meidän on näytettävä arabeille Raamatun kauneuden ja totuuden. Meidän täytyy toimia estääksemme muslimien propagandan Lännen nuorten mielen kaappaamisen.

Ei saa antaa mahdollisuuksia terroristien aseiden parantamiseen ja ehtojensa sanelemiseen demokraattisille maille. Se tarkoittaisi pahuuden voittamista ja koko maapallon sivilisaation romahtamista!

Kiitos huomiosta.