Irja Askolan erottaminen kirkon virasta

On aivan käsittämätöntä, miten jotkut kirkon johtohenkilöt tai heidän avustajansa ovat julkisesti asettuneet puoltamaan tasa-arvoista avioliittolakia. Jos laki, jota muun muassa Irja Askola on julkisesti kannattanut, hyväksytään, alkaa siitä vuosia kestävä edestakaisin soutaminen ja huopaaminen, jossa arkkipiispa antaa ymmärtää mm. Askolan tuella kannattavansa homoliittojen siunaamisesta. Kirkolliskokous todennäköisesti ei taivu, ellei eduskunta, kuten kävi naispappeusasian kanssa, lyö rahahanoja kiinni, joskus muutaman vuoden kuluttua tosin vasta, tuskin ihan heti. Niitä esiintuloja, jossa julistetaan armoa ja rakkautta, ei voine muutoin kuin myötähäpeän kera seurata, kun venkoillaan ja kiemurrellaan kuin kala ongessa. Kirkko tarvitsisi vahvan johdon, joka kertoo kansalle, ei tuomiten ja syyllistäen, vaan rakkaudella, mikä on kirkon oppi ja tunnustus, minkä mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Onhan ortodoksikirkkokin julkisoikeudellinen yhteisö. He saanevat kuitenkin olla rauhassa, kenties Venäjäsuhteiden, pienen jäsenmääränsä + kunnioitusta herättävän eksoottisuutensa(ko?) takia. Miksi kirkon johto ei tiukasti kerro nyt heti, että tämän enempää ei voida seksuaalivähemmistöjen hyväksi tehdä, mitä jo nykyisellään tehdään. Kirkon työntekijät voivat olla rekisteröidyssä suhteessa, lähetystyöhön on siunattu homopari, seksuaalivähemmistöjen puolesta voidaan rukoilla. Siunaaminen toimituksena lähenee jo niin paljon vihkimistä, että koen sen kyllä antikristillisenä. Ruotsin kirkkoa pidän synkretistisenä antikristillisenä kirkkona. Naispappeus on paljon enemmän tulkinnanvarainen kysymys. Homouden suhteen Raamattu kyllä lienee sangen yksiselitteinen, eli ei enempää myönnytyksiä. Pitäisi olla arkkipiispa ja piispat, jotka selkeästi kertoisivat, missä raja menee sen sijaan, että vaan pelataan aikaa ja katsotaan ja odotetaan, mitä tapahtuu ja mitä kirkolliskokous sanoo.