SRAL Vuosikokousaloite

Koska olen tullut mainituksi tällä foormilla käydyssä keskustelussa esitän seuraavan pitkän kommenttini, joka jääköön osaltani ainoaksi.

Radioamatöörien riidat
välimiesten hoidettavaksi

Suomen Radioamatööriliitto, johon joskus kuuluin ja jonka puheenjohtajakin aikanaan toimin, on tänään historiansa pahimmassa kriisissä. On mahdollista, että muutaman päivän kuluttua liitosta on jäljellä vain rauniot. Vaikka en ole jäsen, enkä aio sellaiseksi enää koskaan ryhtyä, en voi kuvitella itseäni toimimassa liittoanne vastaan. Tänään olen huolissani monen muun kanssa hienon harrasteemme tulevaisuudesta koti-Suomessa.

Nykytilannetta voisi kuvata asemasodaksi. Meillä on osapuolia, jotka ampuvat toisiaan joustamattomasti kiinteistä asemista. Lisäksi on henkilöitä ja ryhmiä, jotka ainakin näennäisesti ovat kiistojen ulkopuolella. Useimmiten toki vain näennäisesti. Tulkintojen helpottamiseksi kerron, että esimerkiksi ns. ProSRAL –liike on jotain sellaista, johon en voi kuvitella samaistuvani. Sellainen yhden miehen liike on tuhon tiellä ja moni lienee siinä mukana ’ympäripuhuttuna’.

Edellistä voimakasta kannanottoani lievennän sillä, että en tunne tarvetta samaistua mihinkään muuhunkaan ryhmään. Haluan olla vain henkilö, jonka vapaa-aikaan on kuulunut jo 50 vuotta maailman hienoin harraste: radioamatööritoiminta. 1958 sain kuuntelija-amatööritunnuksen OH1-668 ja kaksi vuotta myöhemmin vihdoinkin oman asematunnuksen OH1VR. Olen ylpeä niistä.

Muistan ajan, jolloin oli hienoa tavata kasvokkain toinen radioamatööri ja rupatella hänen kanssaan harrasteestamme. Tänään tavattaessa keskustelun taustalla on usein pohdinta: mihinkähän leiriin tuokin kaveri kuuluu? Ham spiritistä puhutaan edelleen, vaikka totuuden nimessä sitä pitäisi vain muistella. Niin harvinaiseksi se on käynyt. Harrastekaverien solvaaminen bandilla ja verkossa on tämän päivän ’ham spiritiä’.

Tätä kirjoittaessani on Cavtatissa Kroatiassa alkamassa IARU Region 1:n joka kolmas vuosi oleva konferenssi. Kolme vuottani Region 1:n kriisiviestintäkoordinaattorina on loppusuoralla, sillä ilmoitin jo vuosi sitten jättäväni tehtävän nuoremmille mutta jatkavani, jos halutaan, jonkinlaisessa neuvonantajan roolissa kolmen viime vuoden aikana alkuun saatettujen aktiviteettien jatkumisen varmistamiseksi.

Olen kuluneiden IARU -vuosien aikana saanut harrasteemme edunvalvontaan uuden näkemyksen. IARU on useimmille radioamatööreille ehkä etäinen organisaatio mutta voin vakuuttaa, että se tekee arvokasta ja tuloksekasta edunvalvontatyötä. Tämä kotimainen loiskiehunta bulvaaneineen, keskinäisine syyttelyineen, ’kansanliikkeineen’ ja oikeudenkäynteineen on vastenmielistä. Meille nauretaan jo ulkomailla ja aiheellisesti. Riitely on heikentänyt SRAL:n asemaa edunvalvojana.

Kaksi Turva –kriisiviestintäharjoitusta on osoittanut, että suomalaisten radioamatöörien joukossa on paljon niitä, jotka haluavat harrasteen yhteydessä hankkimiensa tietojen ja taitojen olevan yhteiskunnan käytössä kriisitilanteissa. Harjoituksiin on uhrattu sekä omaa vapaa-aikaa että omaa rahaa. Yhteistä hyvää on voitu tavoitella yhteisvoimin hyvässä hengessä. Miksi samaa yhteishenkeä ei nyt riitä muiden yhteisten asioiden hoitoon?

Suomalaisilla radioamatööreillä on käsissään itse rakennettu sotku. Liemi on niin voimakkaasti maustettu erilaisilla asioilla, että siitä on tullut kelvotonta ja yleensähän kelvoton sotku heitetään menemään. Nyt toimitaan toisin: kelvoton liemi yritetäänkin syöttää toiselle osapuolelle valheen, kieroilun, oikeuden päätöksen, valituksen, ’kansanliikkeen’, väritetyn keskustelun ja väärien huhujen liikkeelle laskemisen jne. keinoin.

Jos olisin diktaattori, viheltäisin pelin poikki. Pelin pysähdyttäminen ilman toimintasuunnitelmaa on kuitenkin itsepetosta. Olemme ehkä niin pitkällä, että paluuta entiseen ei enää ole. Entisellä en tarkoita 1990 -luvun tai kuluvan vuosikymmenen toimintamalleja vaan sitä monasti idealistista intoa ja paloa, joka meitä aiemmin yhdisti ja teki meistä ehkä sisäänlämpiävän mutta yhtä pitävän joukon. Minulle edellä toteamani idealistinen into on kuin sokerikuorrutus maukkaassa leivoksessa: Hyvästä tulee vielä parempaa hyvällä kuorrutuksella.

Edellä toteamani kansanliikkeet, bulvaanit, ympäri puhutut intoilijat, väärien huhujen levittäjät jne. ovat padassa kiehuvan SRAL –sopan hämmentäjiä ja kuumentajia. Soppa pitäisi saada kuitenkin jäähtymään ja tilanne normalisoitumaan. Olisi löydettävä ratkaisuja, jotka johtavat siihen, että keskimäärin kaikki ovat ’rauhoittuneet’.

Liike-elämässä vaikeita kiistoja ratkotaan monasti välimiehen/välimiesten avulla. Siinä osapuolet sitoutuvat edeltä käsin noudattamaan tämän välimiesmenettelyn tuottamaa ratkaisua. Ehdotankin, että käynnissä oleviin SRAL:n riitoihin haetaan ratkaisu välimiesmenettelyllä. Puheenjohtajaksi valittakoon yhteisesti hyväksytty henkilö harrasteen ulkopuolelta ja jäseniksi kaksi radioamatööriä, joista toinen edustaa toista ja toinen toista kiistaosapuolta. Erimielisyydet käsitellään asia kerrallaan ja riippumattoman puheenjohtajan kanta ratkaisee lopputuloksen.

Kiistoihin liittyvät voitto ja häviäminen. Ne ovat tunnepitoisia asioita, jotka voivat johtaa pitkiin ja monimutkaisiin jälkipeleihin. Olen sitä mieltä, että molempien osapuolien hyväksymä välimiehen/välimiesten ratkaisu voisi olla vähiten harrastettamme vahingoittava lopputulos käynnissä olevista prosesseista.

Ajatelkaa: Sen jälkeen voisimme ohjata kiistoihin käytetyt voimavarat harrasteemme kehittämiseen!

Seppo Sisättö OH1VR