Aseiden totaalikiellon vastustaminen

Tarjosin seuraavaa tekstiä Hesariin, ei julkaistu

Tiistaina luovutettiin sisäministeri Anne Holmlundille nettiadressi, jossa
vaaditaan lähes täyskieltoa käsiaseille. Adressin yhtenä allekirjoittajana ja
luovuttajana oli entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn. Vaativatko
allekirjoittajat uusien aselupien myöntämisen lopettamista vai peräti nykyisten
peruuttamista ja n. 300000 käsiaseen takavarikointia korvauksetta. Käsiaseella
tässä varmaankin tarkoitetaan pistoolityyppistä yhden käden lyhyttä asetta. En
nyt ihan usko tällaisten vaatimusten Suomessa toteutuvan.
Eikö Rehnille puolustusministerinä ollessaan mitenkään selvinnyt laaja
reserviläistoiminta varmaan jokaisessa Suomen kunnassa. Naisiakin on paljon
mukana maanpuolustustoiminnassa. Tähän toimintaan oleellisesti liittyy myös
harjoittelu- ja kilpa-ammunta myös tällaisilla "käsiaseilla", jotka yleensä
ovat henkilökohtaisia. Monilla reserviupseeri- ja reserviläiskerhoilla on
lisäksi omia aseita. Aseet ovat yleensä kerhon asevastaavan hallussa. Omia
ratoja ei kerhoilla tietenkään ole, vaan harrastus tapahtuu hyvässä
yhteisymmärryksessä paikallisten ampumaseurojen radoilla. Nuo radat on monasti
tehty ja ylläpidetty kovalla talkootyöllä. Siellä käydään harjoittelemassa joko
yksin tai yhdessä muiden kanssa itselle sopivana aikana. Nämä radat eivät
kuitenkaan sovellu turvallisuussyistä aseiden yhteissäilytyspaikoiksi.
Kilpailumenestykseen tähtäävät tarvitsevat asettaan myös kotona tapahtuvaan ns.
kylmäharjoitteluun, jossa ei oikeasti ammuta. Hyvin moni reserviläisammuntaa
harrastava on myös varsinaisen ampumaseuran jäsen.
Adressin allekirjoittajien rajoitusvaatimukset eivät ole millään tavoin
kohtuullisia tällaista harrastusta ajatellen. Tällä harrastuksella ei
tietenkään ole mitään yhteyttä lisääntyneisiin koulu-uhkauksiin, puhumattakaan
valitettavista toteutuksista.
Elisabeth Rehn sanoo, että häneltä ulkomailla usein kysytään suomalaisesta
väkivallasta ja kertoo pohtineensa, miksi Suomessa on niin paljon aseita.
Varmasti onkin paljon aseita, joilla ei ole mitään käyttöä ja sellaisiahan on
paljon luovutettukin pois, esim. perikuntien toimesta. Harrastusaseet ovat
kuitenkin tarpeellisia. Moni meistä pääsee niillä toteuttamaan itseään ja
huomaamaan omaa kehittymistään harrastuksen parissa. En myöskään unohtaisi
elettyjä aikoja ihmeteltäessä aseiden ja aseista kiinnostuneiden määrää
Suomessa.

Teuvo Vikman
Luumäki