Turun kaupungin puutalojen myynti estettävä

OIKEUS ASUMISEEN
Asumisen oikeus on yksi laajimmin laiminlyöty ihmisoikeus. Oikeus asuntoon on oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Asumisen oikeuksiin liittyvät normit ja standardit on sisällytetty useisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja kannanottoihin YK:n tasolta asti. EU:n perusoikeuskirjassa unioni tunnustaa kansalaisten oikeuden toimeentulotukeen ja asumisen tukeen yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi.

Suomessa asia on kirjattu perustuslakiin (19 § 4 mom): ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.” Tätä momenttia on kommentoitu esimerkiksi teoksessa Hallber-Karapuu-Scheinin-Tuori-Viljanen: Perusoikeudet (1999) s. 628 -629:
• säännös ei perusta subjektiivisia oikeuksia, eikä se edellytä niistä säädettäviksi myöskään alemmalla tasolla
• on kuitenkin ajateltavissa, että saman pykälän 1 momentin takaama ihmisarvoisen elämän vaatima välttämätön huolenpito edellyttää myös asumista turvaavia toimenpiteitä, jolloin asuntoa vailla olevalla olisi näihin toimenpiteisiin subjektiivinen oikeus suoraan perustuslain nojalla
Edellä olevan perusteella on ajateltavissa, että Turun kaupungin toimet ovat kuin hölmöläisten tilkkutäki: Kaupungin omistaman yhtiön into myydä puutalot, aiheuttaa kaupungille velvollisuuden (ja siten kustannuksia) järjestää häädön saaneille uusi asunto.
Turussa vallitsee sääntö: puutalojen suurin vihollinen on kivitalo. Mitään vanhaa ja kaunista ei voi säilyttää, vaan tilalle pitää rakentaa lasilla päällystettyjä tulitikkulaatikoita joko pystyyn, kyljelleen tai lappeelleen.